BLOGI

  • 28.05.2020 - Janne Lemmetty, erityisopettaja 0 Kommentit
    Vilpittömästi onnea!

    Kevään kääntyessä kesäksi vietetään kouluissa vuoden tärkeimpiä hetkiä. Kiitospuheissa onnitellaan tehdyn työn palkinnoista ja toivotetaan ansaittua lomaa. Useissa kouluissa on tapana kevätjuhlapäivänä kokoontua yhteen juhlistamaan tuota hetkeä. Oppilaat, opettajat ja vanhemmat tavallista tyylikkäämmin pukeutuneena.

    Lue lisää
  • 13.05.2020 - Veli-Matti Karhu, johtava psykologi 0 Kommentit
    Mestari Karhu - Missä on rakkaus?

    Mestari nosti katseensa ylös tietokoneen ruudulta. Etätyö tuntui puuduttavalta, mutta ainakin hän sai olla lähellä perhettään. Mestari katseli poikaansa, joka istui mökin rappusilla ja vuoleskeli ylpeänä puutikkua uudella puukollaan. Poika näytti keskittyneeltä ja levolliselta. Mitähän hän mahtaa ajatella tuossa istuessaan? Se selviäisi mestarille aivan pian.

    Lue lisää
  • 21.04.2020 - Janne Lemmetty, Erityisopettaja 0 Kommentit
    Ajatuksia lapsen osallisuuteen kriisin keskellä

    Tänä keväänä perheissä ympäri maapallon on herätty aivan uudella tavalla tarkastelemaan lapsen oikeutta opetukseen. Suomenkin kouluissa yhden viikon aikana jouduttiin ratkaisemaan, kuinka tämä oikeus on mahdollista taata kaikille muuttuneessa tilanteessa. Kodin seinien sisälle suljetuissa perheissä lapsen koulupäivät ja tehtävät ovat tulleet lähelle kaikkia perheenjäseniä. Monessa perheessä ne ovat pitkälti määrittäneet ja rytmittäneet arkipäivien kulun.

    Lue lisää
  • 01.04.2020 - Veli-Matti Karhu, Johtava psykologi 0 Kommentit
    Mestari Karhu – Korona on täällä!

    Iltanuotion liekit löivät kohti tummenevaa taivasta kuten ennenkin. Mestari Karhu asetteli puupölkkyjä istuimiksi nuotion ympärille. Mestarin liikkeet olivat hitusen tavallista hitaampia ja jotenkin raskaampia. Hän asetteli istuimia etäälle toisistaan. Muutos ärsytti häntä. Mestari oli mietteissään ja kuunteli, kuinka mustarastas lauloi korkean hongan latvassa jossain lähellä. Joku asia on sentään kuten ennenkin, hän ajatteli. Paikalle saapui muitakin mestareita, mutta vähemmän kuin tavallisesti. Yksi tuli kiirehtien, toinen kumarassa. Eräs oli peittänyt kasvonsa huivilla. Kokous oli alkamassa. 


    Mestari toisensa jälkeen kertoi, miten heidän lähipiirissään tilanne koettiin. Pelottaa. Masentaa. Outoa. Toivotonta. Voiko näin tapahtua? Miksi juuri meille? Mestarit olivat jo tovin keskustelleet siitä, miten ihmisten ahdinkoa voisi lievittää, kun eräs hiljaisena pysytellyt osallistuja nousi paikaltaan, ja siirtyi lähemmäs nuotiota kohentamaan tulta. Olemme tunteneet näin ennenkin, hän sanoi hiljaisella ja varmalla äänellä. Hän puhalsi kohti tulta napakasti. Kipinät sinkoilivat ja tuli räiskyi. Joskus luonto ohjaa meitä johonkin suuntaan, vaikkemme sitä odotakaan, mestari jatkoi. Hädän hetkellä toimimme ja yleensä selviämme. Kriisin eläneet ja siitä selviytyneet jatkavat toivomista. He tuntevat ja ajattelevat. He pohtivat edelleen mikä on oikein ja mikä väärin. Mestari suoristautui jälleen seisomaan ja katsoi ympärillä olevia lämmin ja luottavainen valo silmissään. Mustarastas lauloi henkeäsalpaavan kauniisti. Kaikki eivät selviydy, mestari sanoi ja sanat kaikuivat kuulijoiden korvissa. Heitä me kunnioitamme ja rakastamme muistoissamme. Juuri heille menetetyille omistamme muutoksen.

    Lue lisää
  • 09.03.2020 - Veli-Matti Karhu, Johtava psykologi 0 Kommentit
    Mestari Karhu – mielen taajuuden lähettiläs uuden elämän äärellä

    Onko minusta vanhemmaksi? Näin kysyi eräs isä mestari Karhulta katsellessaan poikansa leikkiä sinisen huoneen sohvalla. Alle vuoden ikäinen poika oli ottanut sohvan toisessa päässä istuvan äitinsä käsilaukusta puhelimen ja tarkasteli sitä keskittyneenä. Olet siis tullut kysymään neuvoa ja epäilet, onko sinusta vanhemmaksi, mestari vastasi. Isä nyökkäsi ja vaikutti mietteliäältä. Äiti, joka ei ollut vielä sanonut mitään, eikä olisi juuri ehtinytkään paimentaessaan pientä poikaansa, avasi nyt suunsa. Minä olen miettinyt samaa. Onko minustakaan vanhemmaksi? Meillä on niin paljon kaikkea keskeneräistä. Töissä on kiire. Väsyttää, eikä meillä ole enää yhteistä aikaa. Mestari otti pojan syliinsä. Hän istui äidin ja isän väliin sohvalle pidellen vetreää poikaa hellästi polvillaan. Lapsen ilme muuttui ja hän oli itkemäisillään. Näettekö, miten lapsi tarkkailee juuri teitä, mestari kysyi vanhemmilta? Poika hakee katsettanne ja odottaa ehkä jonkinlaista vastausta. Onkohan tämä okei? Onkohan tässä hyvä olla? Mitä vastaatte, jos pojan mielessä olisi tuollaisia kysymyksiä? On hyvä, isä vastasi, silitti pojan päätä ja puheli lämpimästi lohdutellen. Äiti myös rauhoitteli lastaan tulemalla lähemmäs ja vakuutteli, että näin on hyvä olla. Pojalla oli vaaleat hiukset ja iloiset silmät, jotka tapittivat nyt mestarin silmiin vienon hymyn saattelemana. Poika oli valmis leikkiin. Mestari keinui ja lauloi: ”autolla ajetaan varo varovasti, ettei kaatuisi kallis lasti…” Poika nauroi ja vanhemmat nauroivat ja kohta kaikki lauloivat ja keinuivat ja taas lauloivat. Tuota hytkymistä jatkui hyvän tovin, kunnes poika kyllästyi siihen ja ilmaisi tarvitsevansa päiväuniaan.

    Lue lisää
  • 19.02.2020 - Veli-Matti Karhu, Johtava psykologi 0 Kommentit
    Mestari Karhu - mielen taajuuden lähettiläs maailman laidalla

    Olemmeko me kaikki eläväiset jotenkin yhteydessä toisiimme? Miksi metsässä tuntuu niin hyvältä? Onkohan valon kajastuksen hetki aamuisin ja iltaisin yhtä taianomainen myös muiden mielestä? Näin ajatteli tuleva mestari Karhu noin kymmenvuotiaana istuessaan nuotiolla kallion päällä kotitalonsa lähettyvillä. Paikka oli turvallinen. Siellä oli leikitty muiden tulevien mestareiden kanssa usein aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kallion päältä näkyi metsää ja suota. Tuolta paikalta saattoi nähdä kurkien tanssivan, joutsenten kaartavan taivaalle tai hirven ja jäniksen liikkuvan puiden lomassa. Ei ollut tulevalle mestarille epäselvää millainen on luonnon voima ja yhteys ihmiseen, niin ihmeellisen kauniilta tuo maisema näytti lapsen silmin.



    Lue lisää

Go Strong - koululähtöistä lastensuojelua

#jotainmuuta