12.08.2026

Kyllä, sijaisvanhempi voi asettaa rajoja sijoitukselle, mutta oikeudet ja vastuut jakautuvat selkeästi lain ja viranomaispäätösten mukaan. Sijaisvanhempi vastaa lapsen arjen kasvatuksesta ja päivittäisistä rajoista, mutta sijoituksen suuremmista linjauksista päättää sosiaalityöntekijä yhdessä lapsen huoltajan kanssa. Tässä artikkelissa käymme läpi yleisimmät kysymykset, joita sijaisvanhemmille herää sijoitukseen liittyvistä oikeuksista ja rajoista.

Mitä rajoja sijaisvanhempi voi käytännössä asettaa?

Sijaisvanhempi voi asettaa lapsen arkeen liittyviä rajoja samaan tapaan kuin mikä tahansa vanhempi: nukkumaanmenoajat, rutiinit, kodin säännöt, ruutuaika ja harrastusten aikataulut ovat kaikki sijaisvanhemman päätettävissä. Nämä arjen rajat kuuluvat sijaisvanhemman kasvatusoikeuteen, ja ne ovat keskeinen osa lapsen turvallisen arjen rakentamista.

Käytännössä sijaisvanhempi toimii lapsen ensisijaisena kasvattajana sijoituksen ajan. Tämä tarkoittaa, että hänellä on oikeus ja velvollisuus asettaa selkeät rajat, jotka tukevat lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Johdonmukaiset rutiinit ja ennakoitava arki ovat erityisen tärkeitä sijoitetuille lapsille, joiden elämässä on usein ollut paljon epävarmuutta.

Rajoja ei kuitenkaan voi asettaa mielivaltaisesti. Sijaisvanhemman päätösten on oltava lapsen edun mukaisia, ja ne eivät saa rajoittaa lapsen perusoikeuksia. Esimerkiksi lapsen yhteydenpitoa läheisiin tai oikeutta koulunkäyntiin ei voi rajoittaa ilman viranomaispäätöstä.

Kuka päättää sijoituksen ehdoista – sijaisvanhempi vai sosiaalityöntekijä?

Sijoituksen ehdoista päättää ensisijaisesti sosiaalityöntekijä yhdessä lapsen huoltajan ja tarvittaessa lapsen itsensä kanssa. Sijaisvanhempi ei voi yksipuolisesti muuttaa sijoituksen keskeisiä ehtoja, kuten sijoituksen kestoa, yhteydenpitosopimuksia tai hoitopalkkion perusteita.

Sijoituksen ehdot kirjataan asiakassuunnitelmaan, joka laaditaan yhteistyössä kaikkien osapuolten kanssa. Tähän suunnitelmaan kirjataan muun muassa sijoituksen tavoitteet, yhteydenpito biologiseen perheeseen ja sijaisvanhemmalle kuuluvat vastuut. Sijaisvanhemmalla on oikeus osallistua asiakassuunnitelman laadintaan ja tuoda esiin omat näkemyksensä.

Arjen kasvatuksellisissa päätöksissä sijaisvanhemmalla on kuitenkin huomattava itsenäisyys. Lääkärikäynnit, koulun vanhempainillat ja harrastusten valinta ovat asioita, joista sijaisvanhempi voi päättää itsenäisesti tai yhdessä lapsen kanssa, ellei asiakassuunnitelmassa ole toisin sovittu.

Voiko sijaisvanhempi kieltäytyä ottamasta lasta?

Kyllä, sijaisvanhempi voi kieltäytyä ottamasta lasta. Sijaisperheenä ja perhehoidossa toimiminen on vapaaehtoista, ja jokaisella sijaisperheen hyväksymisellä on omat ehtonsa: sijaisperheen soveltuvuus arvioidaan aina suhteessa konkreettiseen lapseen ja hänen tarpeisiinsa. Ketään ei pakoteta ottamaan lasta vastaan.

Käytännössä sijoitusprosessi alkaa sillä, että sosiaalityöntekijä esittelee sijaisperheen profiilin mahdolliselle sijoitettavalle lapselle sopivana vaihtoehtona. Sijaisperhe saa tietoa lapsen tilanteesta ja tarpeista, ja heillä on oikeus harkita rauhassa, onko sijoitus heidän perheelleen sopiva. Kieltäytyminen on täysin hyväksyttävää, jos perhe kokee, etteivät lapsen tarpeet vastaa heidän valmiuksiaan.

On tärkeää, että sijaisperhe arvioi rehellisesti omat voimavaransa. Sijoituksen onnistuminen edellyttää, että sijaisperhe on aidosti sitoutunut ja valmis tukemaan juuri kyseistä lasta. Epäsopivaan sijoitukseen suostuminen ei palvele ketään, ei lasta eikä sijaisvanhempaa.

Mitä tapahtuu, jos sijaisvanhempi haluaa lopettaa sijoituksen?

Jos sijaisvanhempi haluaa lopettaa sijoituksen, asiasta on ilmoitettava sosiaalityöntekijälle mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Sijoitusta ei voi yksipuolisesti ja välittömästi katkaista, vaan prosessissa noudatetaan sovittuja käytäntöjä lapsen edun turvaamiseksi. Irtisanomisaika on yleensä kaksi kuukautta.

Sijoituksen päättyminen on aina merkittävä muutos sijoitetulle lapselle, joten se vaatii huolellista valmistelua. Sosiaalityöntekijä vastaa uuden sijoituspaikan löytämisestä ja siirtymävaiheen tukemisesta. Sijaisvanhemman tehtävä on tässä vaiheessa tukea lasta muutokseen valmistautumisessa mahdollisimman avoimesti ja turvallisesti.

Sijoituksen lopettaminen voi tuntua raskaalta päätökseltä, mutta joskus se on kaikkien kannalta oikea ratkaisu. Jos sijaisvanhempi kokee, ettei hänellä ole enää riittäviä voimavaroja tai edellytyksiä tukea lasta, on tärkeää hakea apua ajoissa eikä jäädä yksin tilanteen kanssa.

Saako sijaisvanhempi rajoittaa yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin?

Sijaisvanhempi ei voi itse päättää rajoittaa lapsen yhteydenpitoa biologisiin vanhempiin. Yhteydenpito on lapsen oikeus, ja siitä sovitaan virallisesti asiakassuunnitelmassa. Jos sijaisvanhempi kokee, että yhteydenpito haittaa lapsen hyvinvointia, hänen tulee viedä huolensa sosiaalityöntekijälle, joka voi arvioida tilanteen.

Yhteydenpidon rajoittaminen on mahdollista vain viranomaispäätöksellä, ja se edellyttää aina painavia perusteita. Rajoittaminen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, kun yhteydenpito vaarantaa lapsen turvallisuuden tai aiheuttaa merkittävää haittaa lapsen kehitykselle.

Sijaisvanhemman rooli yhteydenpidon tukemisessa on tärkeä. Käytännön järjestelyt, kuten tapaamisten aikatauluttaminen ja lapsen valmistaminen tapaamisiin, kuuluvat usein sijaisvanhemmalle. Avoin ja rakentava yhteistyö biologisen perheen kanssa on lapsen edun mukaista aina kun se on mahdollista.

Miten sijaisvanhempi voi hakea tukea haastavissa tilanteissa?

Sijaisvanhempi voi hakea tukea ottamalla yhteyttä lapsen asioista vastaavaan sosiaalityöntekijään, sijaishuollon tukihenkilöihin tai sijaisvanhemmille suunnattuihin vertaistukiryhmiin. Tuen hakeminen ajoissa on tärkeää, sillä haastavat tilanteet ratkeavat harvoin itsestään, ja varhainen puuttuminen suojaa sekä lasta että sijaisvanhempaa.

Viralliset tukikanavat

Lapsen sijoittanut kunta on velvollinen tarjoamaan sijaisperheelle tukea. Tähän kuuluu säännölliset tapaamiset sosiaalityöntekijän kanssa, mahdollisuus konsultoida asiantuntijoita sekä tarvittaessa kriisituki. Sijaisperheellä on oikeus pyytää lisätukea, jos arki tuntuu kuormittavalta.

Vertaistuki ja ammatillinen apu

Sijaisvanhemmille on tarjolla myös vertaistukiryhmiä, joissa voi jakaa kokemuksia samassa tilanteessa olevien kanssa. Tämä voi olla korvaamatonta arjen haasteiden käsittelyssä. Lisäksi monet lastensuojelupalveluita tuottavat tahot tarjoavat sijaisperheille ammatillista tukea ja ohjausta.

Me Go Strongilla tarjoamme moniammatillista tukea sijaishuollon haastaviin tilanteisiin. Tiimissämme työskentelee muun muassa psykologi, erityisopettaja, toimintaterapeutti ja sosionomeja, jotka voivat tukea niin sijoitettua lasta kuin hänen lähipiiriäänkin. Jos koet tarvitsevasi apua tai haluat kuulla lisää palveluistamme, ota meihin yhteyttä ja mietitään yhdessä, miten voimme auttaa.