30.07.2026

Sijaisvanhemmuuteen liittyy merkittäviä haasteita, jotka poikkeavat biologisen vanhemmuuden arjesta. Sijoitetulla lapsella on usein taustallaan traumoja, kiintymyssuhteen häiriöitä ja koulunkäynnin vaikeuksia, jotka vaativat sijaisvanhemmalta erityistä osaamista, kärsivällisyyttä ja tukiverkostoa. Tässä artikkelissa käymme läpi keskeisimmät sijaisvanhemmuuden haasteet ja annamme käytännöllisiä vinkkejä arjen tueksi.

Miten sijaisvanhemmuus eroaa biologisesta vanhemmuudesta?

Sijaisvanhemmuus eroaa biologisesta vanhemmuudesta ennen kaikkea siinä, että lapsi tulee perheeseen jo eletty historia mukanaan. Sijaisvanhempi ei kasva vanhemmuuteen vauva-arjen kautta, vaan astuu lapsen elämään vaiheessa, jossa tämä on jo kokenut menetyksiä, pettymyksiä tai laiminlyöntiä. Tämä muuttaa perustavanlaatuisesti sen, miten luottamus ja kiintymys rakentuvat.

Biologisessa vanhemmuudessa suhde lapsen ja vanhemman välillä kehittyy vähitellen syntymästä lähtien. Sijaisvanhemmuudessa tuo kehityspolku puuttuu, ja tilalla ovat lapsen aiemmat kokemukset perheestä, hoidosta ja turvallisuudesta. Lapsi saattaa testata sijaisvanhempaa toistuvasti, koska hän ei ole oppinut luottamaan aikuisiin.

Lisäksi sijaisvanhempi toimii tiiviissä yhteistyössä viranomaisten, sosiaalityöntekijöiden ja mahdollisesti lapsen biologisen perheen kanssa. Tämä verkostotyö on olennainen osa sijaisvanhemmuuden ja perhehoidon arkea, mutta se voi tuntua myös kuormittavalta, jos tuki ei ole riittävää.

Millaisia tunnekuormia sijaisvanhemmuus tuo mukanaan?

Sijaisvanhemmuuden tunnekuorma on merkittävä ja monikerroksinen. Sijaisvanhempi saattaa kokea surua lapsen puolesta, turhautumista hitaasta edistymisestä, syyllisyyttä omista reaktioistaan ja pelkoa siitä, riittääkö oma osaaminen. Nämä tunteet ovat täysin normaaleja, mutta ne vaativat tietoista käsittelyä.

Myötätuntouupuminen

Pitkäkestoinen toisen ihmisen trauman kanssa eläminen voi johtaa myötätuntouupumiseen. Sijaisvanhempi imee itseensä lapsen hätää ja kipua päivästä toiseen, mikä kuluttaa henkisiä voimavaroja. Merkkejä tästä ovat esimerkiksi tunnottomuus, ärtyisyys ja motivaation katoaminen.

Lapsen mahdollinen siirto toiseen perheeseen

Yksi sijaisvanhemmuuden kivuliaimmista puolista on epävarmuus tulevaisuudesta. Lapsi voidaan siirtää toiseen perheeseen tai palauttaa biologisille vanhemmilleen. Tämä mahdollinen menetys on läsnä arjessa ja vaikuttaa siihen, miten sijaisvanhempi uskaltaa kiintyä lapseen. Surutyö on todellista ja sitä pitää sallia.

Miksi sijoitetun lapsen koulunkäynti on usein haastavaa?

Sijoitetun lapsen koulunkäynti on usein haastavaa siksi, että trauma, kiintymyssuhteen häiriöt ja mahdolliset oppimisen erityistarpeet heijastuvat suoraan kouluarkeen. Lapsi, joka ei tunne oloaan turvalliseksi, ei pysty oppimaan tehokkaasti. Lisäksi sijoitukset voivat tarkoittaa koulun vaihtumista, mikä katkaisee tärkeitä sosiaalisia suhteita ja oppimisen jatkumon.

Käyttäytymishaasteet, keskittymisvaikeudet ja heikko itsetunto ovat yleisiä ilmiöitä sijoitetuilla lapsilla. Nämä eivät johdu laiskuudesta tai haluttomuudesta, vaan ne ovat merkkejä siitä, että lapsen perustarpeet eivät ole aiemmin täyttyneet riittävästi.

Koulunkäynnin tukeminen on yksi tärkeimmistä asioista, joihin sijaisvanhempi voi vaikuttaa. Peruskoulun päättötodistus on keskeinen askel kohti itsenäistä elämää, ja sen saavuttaminen vaatii usein konkreettista tukea läksyissä, koulumotivaatiossa ja arkirutiineissa. Me Go Strongilla pidämme koululähtöisyyttä yhtenä toimintamme kulmakivistä juuri tästä syystä.

Kuinka sijaisvanhempi voi tukea lapsen kiintymyssuhteen kehittymistä?

Sijaisvanhempi voi tukea lapsen kiintymyssuhteen kehittymistä ennen kaikkea johdonmukaisuudella, ennakoitavuudella ja läsnäololla. Traumataustaiselle lapselle tärkeintä on kokemus siitä, että aikuinen on saatavilla, reagoi tarpeisiin eikä hylkää, vaikka lapsi käyttäytyisi haastavasti.

  • Pysy rauhallisena lapsen tunnepurkauksissa sen sijaan, että reagoisit samalla intensiteetillä. Lapsi oppii säätelemään tunteitaan aikuisen mallin kautta.
  • Luo selkeät ja toistuvat rutiinit. Aamupala samaan aikaan, iltasatu ennen nukkumista ja yhteiset hetket arjessa rakentavat turvallisuuden tunnetta.
  • Nimeä tunteita ääneen. Sanoita lapsen kokemuksia, jotta hän oppii tunnistamaan ja ilmaisemaan omia tunnetilojaan.
  • Vietä kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa ilman suorituspaineita. Leikki, ulkoilu ja yhteiset harrastukset vahvistavat sidettä luonnollisesti.
  • Hyväksy taantuminen. Lapsi saattaa käyttäytyä ikätasoaan nuoremmalla tavalla. Tämä on merkki siitä, että hän testaa, onko hoidettavana oleminen turvallista.

Kiintymyssuhteen rakentuminen vie aikaa, eikä se etene suoraviivaisesti. Pienet edistymiset ovat merkityksellisiä, vaikka ne eivät aina näyttäydy ulospäin.

Millaista tukea sijaisvanhemmat voivat saada?

Sijaisvanhemmat voivat saada tukea sosiaalityöntekijöiltä, vertaisryhmistä, perhetyöntekijöiltä sekä erikoistuneilta lastensuojelupalveluiden tarjoajilta. Tuen saaminen on olennaista, sillä sijaisvanhemmuus on vaativa tehtävä, jota ei kannata eikä tarvitse tehdä yksin.

Kunnan sosiaalityö vastaa sijoituksen koordinoinnista ja on ensisijainen tukitaho. Lisäksi Perhehoitoliitto tarjoaa koulutuksia ja vertaistukea sijaisvanhemmille ympäri Suomen. Vertaistuki on erityisen arvokasta, sillä toinen sijaisvanhempi ymmärtää arjen haasteet omakohtaisesti.

Ammatillinen tuki on tärkeää erityisesti silloin, kun lapsen haasteet ovat monimuotoisia tai tilanne tuntuu ylivoimaiselta. Meillä Go Strongilla työskentelee moniammatillinen tiimi, johon kuuluu muun muassa psykologi, erityisopettaja, sosionomeja ja toimintaterapeutti. Jos sinulla on kysyttävää siitä, miten voimme tukea sijaisperheesi arkea, ota meihin yhteyttä sijaisperheesi tueksi ja jutellaan tilanteestasi.

Sijaisvanhemmuuden haasteet ovat todellisia, mutta ne eivät ole ylitsepääsemättömiä. Oikean tuen, tiedon ja yhteisön avulla sijaisvanhempi voi tarjota lapselle jotain korvaamatonta: turvallisen kodin ja aikuisen, joka ei luovuta.