Lastensuojelussa jokaisen lapsen arjen tulisi rakentua turvallisista, johdonmukaisista ja tavoitteellisista kohtaamisista. Käytännössä työtä tehdään kuitenkin ympärivuorokautisesti useiden ammattilaisten voimin, jolloin tiedonkulun, yhteisten toimintatapojen ja tavoitteellisen työskentelyn merkitys korostuu. Hankkeessa kehitettävän palvelun tavoitteena on tukea organisaatioita näissä haasteissa ja samalla vahvistaa lapsen osallisuutta sekä varmistaa, että sovitut tavoitteet näkyvät myös arjen työssä.

Kehitystyön aikana StrongAppista rakennetaan monikäyttöinen SaaS-palvelu, joka mahdollistaa entistä sujuvamman yhteistyön työntekijöiden, lasten, nuorten ja muiden sidosryhmien välillä. Hankkeen aikana palvelua kehitetään yhdessä käyttäjien kanssa ja sitä pilotoidaan valikoiduilla asiakkailla, jotta lopputulos vastaa aidosti alan tarpeita.

Go Strongin tavoitteena on rakentaa ratkaisu, joka lisää toiminnan läpinäkyvyyttä ja parantaa tiedolla johtamista. Kun ammattilaisten aikaa vapautuu hallinnollisesta työstä enemmän lasten ja nuorten kohtaamiseen, voidaan tukea tarjota entistä suunnitelmallisemmin, oikea-aikaisemmin ja vaikuttavammin.

Hankkeen julkinen nimi: Uusi StrongApp SaaS-palveluna

Hankkeen julkinen tiivistelmä:

Hankkeen aikana kehitetään innovatiivinen SaaS-palvelu (Software as a Service), joka tehostaa sosiaalihuollon palveluiden tuottamista ja mahdollistaa nykyistä paremman yhteistyön eri sidosryhmien välillä. Kehitettävä SaaS-palvelu pohjautuu aiemmin kehitettyyn sähköiseen toiminnanohjausjärjestelmään, joka on jo käytössä yhdellä alan toimijalla. Uusi SaaS-palvelu tulee merkittävästi lisäämään sosiaalihuollon asiakkaiden osallisuutta ja toiminnan raportointia.

Tämä hanke on saanut rahoitusta Euroopan unionin osarahoittamasta Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmasta (EAKR).

Mitkä ovat huostaanoton lakisääteiset edellytykset?

Huostaanoton lakisääteiset edellytykset on määritelty lastensuojelulain 40 §:ssä. Huostaanotto on tehtävä, kun kaikki kolme edellytystä täyttyvät yhtä aikaa: lapsen kasvuolosuhteet vaarantavat vakavasti hänen terveyttään tai kehitystään, avohuollon tukitoimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi tai epätarkoituksenmukaisiksi, ja sijaishuolto arvioidaan lapsen edun mukaiseksi ratkaisuksi.

Kasvuolosuhteiden vakava vaarantuminen voi tarkoittaa esimerkiksi laiminlyöntiä, perheväkivaltaa, vanhemman vakavaa päihde- tai mielenterveysongelmaa tai muuta tilannetta, jossa lapsi ei saa tarvitsemaansa hoivaa ja turvaa. Lapsen oma käyttäytyminen voi myös olla perusteena, jos hän esimerkiksi käyttää vakavasti päihteitä tai tekee rikoksia tavalla, joka uhkaa hänen kehitystään.

Tärkeää on ymmärtää, että pelkkä perheen vaikea tilanne tai tilapäinen kriisi ei yksin riitä huostaanoton perusteeksi. Vaarantumisen täytyy olla vakavaa ja konkreettista, ja sen täytyy koskettaa lapsen terveyttä tai kehitystä merkittävällä tavalla.

Milloin avohuollon tukitoimet eivät enää riitä?

Avohuollon tukitoimet eivät riitä silloin, kun niitä on jo kokeiltu ilman riittävää vaikutusta, kun perhe ei pysty tai halua sitoutua niihin, tai kun lapsen tilanne on niin kriittinen, ettei avohuollon keinoilla voida taata lapsen turvallisuutta. Tukitoimien riittämättömyys on yksi huostaanoton välttämättömistä edellytyksistä.

Avohuollon palveluihin kuuluu laaja valikoima tukimuotoja: perhetyö, ammatillinen tukihenkilötoiminta, lapsen ja nuoren lähiympäristöön vietävä tuki, tuettu asuminen, tukijaksot, tukiperhetoiminta, ammatillinen tukiperhetoiminta sekä sijaisperhetoiminta. Meillä Go Strongilla tarjoamme juuri näitä palveluita, ja niiden tavoitteena on aina ensisijaisesti tukea perhettä niin, että lapsi voi asua kotonaan turvallisesti.

Sosiaalityöntekijä arvioi tukitoimien riittävyyttä kokonaistilanteen perusteella. Jos perhe on saanut intensiivistä tukea pitkään, mutta lapsen tilanne ei ole parantunut tai se on jopa heikentynyt, on perusteltua arvioida, ovatko avohuollon keinot käytetty loppuun. Myös tilanteissa, joissa vanhempi kieltäytyy yhteistyöstä, voidaan tukitoimia pitää epätarkoituksenmukaisina.

Onko huostaanotto sosiaalityöntekijälle pakollinen vai harkinnanvarainen?

Huostaanotto on sosiaalityöntekijälle pakollinen, kun kaikki lain edellyttämät kolme edellytystä täyttyvät. Lastensuojelulaki käyttää sanaa ”on otettava huostaan”, ei ”voidaan ottaa huostaan”. Tämä tarkoittaa, että sosiaalityöntekijällä ei ole harkintavaltaa jättää huostaanottoa tekemättä, jos edellytykset selvästi täyttyvät.

Harkintaa kuitenkin tarvitaan sen arvioinnissa, täyttyvätkö edellytykset ylipäätään. Tämä arviointi on aina tapauskohtaista ja vaatii kokonaistilanteen huolellista tarkastelua. Sosiaalityöntekijä ei voi tehdä päätöstä yksin, vaan prosessiin osallistuu aina moniammatillinen tiimi ja viime kädessä hallinto-oikeus tai sosiaalihuollon johtava viranhaltija.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että sosiaalityöntekijällä on sekä ammatillinen että juridinen vastuu arvioida tilanne huolellisesti. Jos arviointi osoittaa, että edellytykset täyttyvät, toimenpiteestä ei voi kieltäytyä lapsen edun nimissä.

Miten kiireellinen sijoitus eroaa huostaanotosta?

Kiireellinen sijoitus on väliaikainen ja nopea toimenpide, joka tehdään silloin, kun lapsi on välittömässä vaarassa. Huostaanotto on puolestaan pidempiaikainen ratkaisu, joka edellyttää laajempaa selvitystä, kuulemismenettelyä ja virallista päätöksentekoa. Kiireellinen sijoitus voi kestää enintään 30 päivää, jonka aikana tilanne arvioidaan tarkemmin.

Kiireelliseen sijoitukseen voidaan ryhtyä esimerkiksi, jos lapsi on akuutissa vaarassa kotona eikä tilannetta voida turvata muilla keinoin. Päätöksen voi tehdä sosiaalityöntekijä tai hänen esimiehensä välittömästi ilman pitkää selvittelyprosessia.

Huostaanotossa sen sijaan on aina kuultava lasta, vanhempia ja muita keskeisiä osapuolia ennen päätöksentekoa. Prosessi on muodollisempi ja sen tarkoitus on turvata lapsen pidempiaikainen hyvinvointi silloin, kun kotiin palaaminen ei lähiaikoina ole mahdollista tai turvallista.

Kuka tekee lopullisen päätöksen huostaanotosta?

Lopullisen päätöksen huostaanotosta tekee joko sosiaalihuollon johtava viranhaltija tai hallinto-oikeus riippuen siitä, vastustavatko lapsi tai vanhemmat toimenpidettä. Jos 12 vuotta täyttänyt lapsi tai lapsen vanhempi vastustaa huostaanottoa, päätöksen tekee hallinto-oikeus. Jos osapuolet eivät vastusta, johtava viranhaltija voi tehdä päätöksen.

Sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanottoasian ja tekee siitä hakemuksen tai esityksen, mutta ei itse tee lopullista päätöstä. Tämä on tärkeä oikeusturvatekijä sekä lapselle että vanhemmille. Kaikilla osapuolilla on oikeus tulla kuulluksi ennen päätöstä, ja päätöksestä voi valittaa.

Hallinto-oikeusprosessissa kuullaan sosiaalityöntekijän lisäksi lasta, vanhempia ja tarvittaessa muita asiantuntijoita. Tuomioistuin arvioi kokonaistilanteen itsenäisesti ja tekee päätöksen lapsen edun perusteella.

Mitä tapahtuu huostaanoton jälkeen lapsen koulunkäynnille?

Huostaanoton jälkeen lapsen koulunkäynnin jatkuvuus on yksi ensisijaisista tavoitteista. Sijaishuoltopaikan valinnassa pyritään ottamaan huomioon, että lapsi voi mahdollisuuksien mukaan jatkaa samassa koulussa tai siirtyä uuteen kouluun mahdollisimman sujuvasti. Koulunkäynti on keskeinen osa lapsen arkea ja tulevaisuuden rakentamista myös sijaishuollon aikana.

Meillä Go Strongilla koululähtöisyys on yksi toimintaamme ohjaavista keskeisistä arvoista. Tavoitteemme on varmistaa, että jokainen lapsi suorittaa peruskoulun loppuun ja saa päättötodistuksen. Tähän pyritään tukemalla koulunkäyntiä aktiivisesti arjessa, yhteistyössä koulun ja perheen kanssa.

Sijaishuollon aikana lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä seuraa koulunkäynnin sujumista osana asiakassuunnitelmaa. Jos koulussa ilmenee haasteita, niihin puututaan nopeasti. Tutkimusten ja käytännön kokemusten mukaan onnistunut koulunkäynti on yksi merkittävimmistä tekijöistä lapsen myönteisen kehityksen ja itsenäistymisen kannalta sijaishuollon jälkeen. Ota yhteyttä Go Strongin asiantuntevaan tiimiin saadaksesi lisätietoja palveluistamme.

Miten lapsen etu määritellään lastensuojelulaissa?

Lapsen etu lastensuojelulaissa tarkoittaa lapsen yksilöllisten tarpeiden, kehityksen ja hyvinvoinnin kokonaisvaltaista huomioimista kaikessa viranomaistyössä. Laki ei anna yhtä tiukkaa määritelmää, vaan edellyttää tapauskohtaista arviointia, jossa punnitaan useita eri tekijöitä rinnakkain.

Lastensuojelulaki listaa useita arviointikriteereitä, jotka ohjaavat lapsen edun määrittelyä käytännössä. Näihin kuuluvat muun muassa:

• Lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi
• Läheiset ja jatkuvat ihmissuhteet
• Mahdollisuus saada ymmärtämystä ja hellyyttä
• Iän ja kehitystason mukainen valvonta ja huolenpito
• Koulutus ja mahdollisuus osallistua yhteiskuntaan
• Turvallinen kasvuympäristö
• Ruumiillinen ja henkinen koskemattomuus

Nämä kriteerit eivät ole hierarkkisia, vaan niitä tarkastellaan aina kokonaisuutena suhteessa lapsen konkreettiseen elämäntilanteeseen. Tärkeää on myös lapsen oma näkemys: lapsella on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa, ja hänen mielipiteensä on otettava huomioon iän ja kehitystason mukaisesti.

Kuka päättää, mikä on lapsen etu käytännössä?

Lapsen edun arvioinnista vastaa ensisijaisesti lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä, joka tekee päätökset yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa. Lopullinen päätösvalta on viranomaisella, mutta arviointi perustuu aina laaja-alaiseen tiedonkeruuseen lapsen lähiverkostosta.

Käytännön arviointityössä kuullaan lasta itseään, vanhempia, opettajia, terveydenhuollon ammattilaisia sekä muita lapsen elämässä keskeisiä henkilöitä. Tavoitteena on muodostaa mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva lapsen tilanteesta ennen kuin tehdään päätöksiä tukitoimista tai muista lastensuojelullisista ratkaisuista.

Moniammatillisuus on keskeinen osa laadukasta arviointia. Kun mukana on sosionomien, psykologien, erityisopettajien ja muiden osaajien näkemyksiä, lapsen tilannetta voidaan tarkastella useasta eri kulmasta. Tämä vähentää yksittäisten tulkintojen riskiä ja vahvistaa päätösten perusteluja.

Milloin lapsen etu voi olla ristiriidassa vanhempien toiveiden kanssa?

Lapsen etu ja vanhempien toiveet voivat olla ristiriidassa silloin, kun vanhempien kyky huolehtia lapsesta on heikentynyt tai kun vanhemman omat tarpeet alkavat ohittaa lapsen hyvinvoinnin. Näissä tilanteissa lastensuojelulaki velvoittaa asettamaan lapsen edun vanhempien tahdon edelle.

Tyypillisiä tilanteita, joissa ristiriita voi syntyä, ovat esimerkiksi päihdeongelmat, mielenterveyden haasteet, perheväkivalta tai vakavat taloudelliset kriisit. Vanhemmat saattavat vilpittömästi uskoa, että lapsi voi hyvin, vaikka ulkopuolinen arvio osoittaa toisin.

Lastensuojelun tehtävä ei kuitenkaan ole asettua vanhempia vastaan. Hyvä lastensuojelutyö pyrkii löytämään ratkaisuja, jotka tukevat koko perhettä. Vanhempien osallisuuden vahvistaminen ja avoin dialogi ovat keskeisiä keinoja, joiden avulla voidaan etsiä yhteistä ymmärrystä lapsen parhaaksi. Kun vanhemmat kokevat tulevansa kuulluiksi, he ovat myös valmiimpia ottamaan vastaan tukea.

Miten lapsen etu näkyy avohuollon lastensuojelutyössä?

Avohuollon lastensuojelutyössä lapsen etu näkyy konkreettisesti siinä, miten tuki viedään suoraan lapsen ja perheen arkeen. Tavoitteena on vahvistaa perheen omia voimavaroja niin, että lapsi voi kasvaa ja kehittyä turvallisessa ympäristössä ilman sijoitusta.

Avohuollon palvelut ovat lastensuojelun ensisijainen tukimuoto, ja ne suunnitellaan aina yksilöllisesti lapsen ja perheen tarpeiden mukaan. Meillä Go Strongilla avohuollon palveluihimme kuuluu perhetyö, ammatillinen tukihenkilötoiminta, lapsen ja nuoren lähiympäristöön vietävä tuki, tuettu asuminen, tukijaksot, tukiperhetoiminta, ammatillinen tukiperhetoiminta sekä sijaisperhetoiminta. Tämä laaja palveluvalikoima mahdollistaa sen, että löydämme jokaiselle perheelle sopivimman tuen muodon.

Voimavarakeskeinen lähestymistapa on keskeinen osa avohuollon työtä. Sen sijaan että keskityttäisiin ongelmiin, tarkastellaan sitä, mikä perheessä jo toimii ja miten olemassa olevia vahvuuksia voidaan tukea. Dialogisuus on tässä tärkeä väline: avoin keskustelu lapsen, nuoren ja perheen kanssa auttaa löytämään luovimmat ja toimivimmat ratkaisut yhdessä. Go Strongin arvot lastensuojelutyön taustalla ohjaavat tätä voimavarakeskeistä ja dialogista lähestymistapaa käytännön tasolla.

Miksi koululähtöisyys on keskeinen osa lapsen edun toteutumista?

Koululähtöisyys on keskeinen osa lapsen edun toteutumista, koska koulutus on yksi vahvimmista tekijöistä, jotka vaikuttavat lapsen tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Peruskoulun päättötodistus on konkreettinen askel kohti itsenäistä elämää, työllistymistä ja omien unelmien toteuttamista.

Lastensuojelun asiakkaana olevilla lapsilla ja nuorilla koulunkäynti on usein haasteellista monesta eri syystä. Perheen kriisit, asuinpaikan muutokset, tunne-elämän vaikeudet tai sosiaalisten tilanteiden pelko voivat kaikki vaikeuttaa koulupäivistä selviytymistä. Juuri siksi koulunkäynnin tukeminen on yksi tärkeimmistä lastensuojelullisista toimenpiteistä.

Me Go Strongilla olemme rakentaneet toimintamme koululähtöisyyden ympärille. Lapsen ja nuoren lähiympäristöön vietävä tukemme varmistaa koulunkäynnin sujuvuuden tilanteissa, joissa lapsi tai perhe ei siihen itse pysty. Lastenkodeissamme Espoossa arki rakentuu selkeästi koulunkäynnin, rutiinien ja toiminnallisten aktiviteettien ympärille, koska turvallinen arkirytmi on edellytys oppimiselle.

Koululähtöisyys ei tarkoita vain läsnäoloa luokkahuoneessa. Se tarkoittaa, että lapsi saa riittävän tuen, jotta hän voi aidosti oppia, kehittyä ja löytää oman paikkansa. Tämä on lapsen edun toteutumista käytännön tasolla, päivä kerrallaan. Ota yhteyttä Go Strongin lastensuojelutiimiin ja kerro, miten voimme tukea lasta tai perhettä.

Mitä hyötyä moniammatillisesta tiimistä on nuoren mielenterveyden hoidossa?

Moniammatillinen tiimi hyödyttää nuoren mielenterveyden hoitoa tarjoamalla samanaikaisesti useamman näkökulman nuoren tilanteeseen. Sen sijaan että nuori jonottaisi peräkkäin eri ammattilaisille, tiimi jakaa tiedon, sovittaa toimenpiteet yhteen ja reagoi nopeammin muutoksiin. Tämä vähentää nuoren kuormitusta ja tekee tuesta johdonmukaista.

Käytännön hyödyt näkyvät erityisesti silloin, kun nuoren haasteet kietoutuvat toisiinsa. Mielenterveyden ongelmat voivat heijastua koulunkäyntiin, joka puolestaan vaikuttaa sosiaalisiin suhteisiin ja perheen arkeen. Moniammatillinen lähestymistapa tunnistaa nämä yhteydet ja puuttuu niihin samanaikaisesti, eikä vain yksittäisiin oireisiin.

Toinen merkittävä hyöty on jatkuvuus. Kun tiimi toimii koordinoidusti, nuori ei joudu toistamaan tarinaansa yhä uudelleen eri ammattilaisille. Luottamuksellinen suhde syntyy nopeammin, ja hoito voi edetä sujuvammin.

Ketkä ammattilaiset kuuluvat nuoren mielenterveyden tukiverkostoon?

Nuoren mielenterveyden tukiverkostoon kuuluu tyypillisesti psykologi, sosiaalityöntekijä, koulun henkilökunta, lähihoitajia tai sairaanhoitajia sekä tarvittaessa erityisopettaja. Verkoston kokoonpano muotoutuu aina nuoren yksilöllisten tarpeiden mukaan, ja se voi laajentua tai supistua tilanteen muuttuessa.

Me Go Strongilla olemme rakentaneet tiimin, johon kuuluu sosionomeja, lähihoitajia, sairaanhoitajia, yhteisöpedagogeja, terveydenhoitajia, nuoriso-ohjaajia, toimintaterapeutti, farmaseutti, erityisopettaja ja psykologi. Tämä laaja osaamispohja tarkoittaa, että nuoren tarpeet voidaan kohdata kokonaisvaltaisesti saman organisaation sisällä.

Tukiverkostoon kuuluvat luonnollisesti myös nuoren oma perhe ja läheiset. He eivät ole sivustakatsojia vaan aktiivisia toimijoita, joiden osallisuus vahvistaa nuoren toipumista ja arjen sujuvuutta.

Miten moniammatillinen yhteistyö käytännössä toimii nuoren arjessa?

Moniammatillinen yhteistyö näkyy nuoren arjessa ennen kaikkea koordinoituna tukena: eri ammattilaiset tietävät toistensa roolit, kommunikoivat säännöllisesti ja tekevät päätökset yhdessä. Nuori ei joudu toimimaan viestinviejänä ammattilaisten välillä, vaan tuki tulee hänelle yhtenäisenä kokonaisuutena.

Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että psykologi ja erityisopettaja sopivat yhdessä, miten nuoren kouluarki järjestetään terapian rinnalla. Tai sosionomin ja lähihoitajan yhteinen suunnitelma siitä, miten nuorta tuetaan kodin ja koulun välisissä siirtymissä. Tieto kulkee ammattilaisten välillä, jolloin kukaan ei toimi tyhjiössä.

Tärkeää on myös se, että nuori itse osallistuu oman tukensa suunnitteluun. Dialoginen lähestymistapa, jossa nuorta kuunnellaan aidosti, tekee tuesta merkityksellisempää ja sitouttaa nuoren itse työskentelemään tavoitteiden eteen.

Miksi koulunkäynti on keskeinen osa nuoren mielenterveyden tukea?

Koulunkäynti on nuoren mielenterveyden tuen keskeinen osa, koska koulu on nuoren tärkein arjen rakenne ja sosiaalinen ympäristö. Kun koulunkäynti sujuu, nuorella on päivärytmi, yhteisöllisyyttä ja kokemus onnistumisesta. Nämä tekijät suojaavat mielenterveyttä ja tukevat toipumista.

Vastaavasti koulunkäynnin vaikeutuminen on usein varhainen merkki siitä, että nuori tarvitsee tukea. Poissaolot, opintojen keskeytyminen tai kouluahdistus voivat kertoa taustalla olevista mielenterveyden haasteista, joihin pitää puuttua nopeasti.

Me Go Strongilla olemme rakentaneet toimintamme koululähtöisyyden periaatteelle juuri tästä syystä. Tavoitteemme on varmistaa, että jokainen nuori saa peruskoulun päättötodistuksen, työllistyy ja löytää oman unelmansa. Koulun loppuun suorittaminen ei ole vain akateeminen saavutus, vaan se luo pohjan koko tulevaisuudelle.

Miten perhe otetaan mukaan moniammatilliseen hoitoprosessiin?

Perhe otetaan mukaan moniammatilliseen hoitoprosessiin dialogisuuden kautta: avoimella, suoralla ja tasavertaisella vuoropuhelulla, jossa perheen näkemyksiä kuunnellaan ja arvostetaan. Perhe ei ole hoidon kohde vaan aktiivinen kumppani, jonka voimavarat ja tieto nuoresta ovat korvaamattomia.

Käytännössä osallisuus tarkoittaa sitä, että perhe on mukana tavoitteiden asettamisessa, suunnitelmien tekemisessä ja edistymisen arvioinnissa. Säännölliset yhteiset tapaamiset ammattilaisten kanssa luovat rakenteen, jossa kaikki osapuolet pysyvät ajan tasalla ja voivat vaikuttaa tuen suuntaan. Toimintamme perustuu arvoihimme, jotka ohjaavat työtämme jokaisen nuoren ja perheen kanssa.

Perheen mukaan ottaminen on erityisen tärkeää silloin, kun nuori asuu kotona tai palaa kotiin tukijakson jälkeen. Avohuollon palvelumme, kuten perhetyö ja ammatillinen tukihenkilötoiminta, on suunniteltu nimenomaan tukemaan sekä nuorta että koko perhettä heidän omassa arjessaan.

Milloin nuori tarvitsee moniammatillista tukea mielenterveyden haasteissa?

Nuori tarvitsee moniammatillista tukea silloin, kun mielenterveyden haasteet vaikuttavat useammalle elämän osa-alueelle samanaikaisesti: koulunkäyntiin, perhesuhteisiin, sosiaaliseen elämään tai päivittäiseen toimintakykyyn. Yksittäinen ammattilainen ei enää riitä, kun tuen tarve ylittää yhden osaamisalueen rajat.

Konkreettisia merkkejä siitä, että moniammatillinen tuki on tarpeen, ovat esimerkiksi:

• Toistuvat tai pitkittyneet poissaolot koulusta
• Vetäytyminen sosiaalisista suhteista ja harrastuksista
• Perheen vaikeus tukea nuorta kotona
• Aiemmat tukitoimet eivät ole tuottaneet riittävää muutosta
• Nuorella on useita päällekkäisiä haasteita, kuten oppimisvaikeudet ja ahdistus

Varhainen puuttuminen on aina parempi vaihtoehto kuin odottaminen. Mitä aikaisemmin moniammatillinen tiimi pääsee tukemaan nuorta, sitä paremmat mahdollisuudet on estää haasteiden syveneminen ja rakentaa kestävä pohja nuoren hyvinvoinnille.

Jos tunnistit jonkin näistä merkeistä oman nuoresi tai asiakkaasi tilanteessa, tutustu palveluihimme. Avohuollon palveluihimme kuuluu perhetyö, ammatillinen tukihenkilötoiminta, lapsen ja nuoren lähiympäristöön vietävä tuki, tuettu asuminen, tukijaksot, tukiperhetoiminta, ammatillinen tukiperhetoiminta sekä sijaisperhetoiminta. Ota yhteyttä ja kysy lisää palveluistamme – olemme täällä auttamassa.

Mistä sijaisvanhemman hoitopalkkio muodostuu?

Sijaisvanhemman hoitopalkkio on lakisääteinen korvaus, joka maksetaan tehdystä hoitotyöstä ja ajankäytöstä. Se on yksi osa laajempaa korvauskokonaisuutta, johon kuuluu myös erillinen kulukorvaus lapsen jokapäiväisistä elinkustannuksista. Sijaisvanhemmuus perhehoitona ei ole perinteinen työsuhde, mutta korvaukset on säädetty lailla, ja niistä sovitaan aina kirjallisesti.

Korvausrakenne koostuu siis kahdesta pääosasta. Hoitopalkkio on korvaus sijaisvanhemmalle itselleen tehdystä työstä, kuten arjen ohjauksesta, kasvatuksesta ja lapsen tukemisesta. Kulukorvaus puolestaan on tarkoitettu kattamaan lapsen konkreettiset kustannukset, kuten ruoka, vaatteet, harrastukset ja terveydenhuolto. Nämä kaksi korvausmuotoa maksetaan erikseen, ja molemmat ovat veronalaista tuloa.

Paikalliset hyvinvointialueet vahvistavat omat tarkat euromääräiset korvauksensa valtakunnallisten suositusten pohjalta. Tästä syystä summat voivat vaihdella hieman asuinalueesta riippuen.

Paljonko hoitopalkkio on euromääräisesti 2026?

Vuonna 2026 sijaisvanhemman hoitopalkkio on päätoimisella hoitajalla noin 1 737–1 939 euroa kuukaudessa ja sivutoimisella hoitajalla noin 966–980 euroa kuukaudessa. Summaan vaikuttaa erityisesti se, onko sijaisvanhemmuus pääasiallinen tehtäväsi kotona vai hoidatko lasta muun työn ohella.

Päätoiminen hoitaja on kotona ensisijaisesti sijaislapsen vuoksi, eikä hänellä ole samanaikaisesti muuta kokopäiväistä työtä. Tämä näkyy selvästi korkeampana hoitopalkkiona. Sivutoiminen hoitaja puolestaan yhdistää sijaisvanhemmuuden muuhun ansiotyöhön, jolloin palkkio on pienempi mutta silti merkittävä lisä perheen talouteen.

Hoitopalkkion lisäksi perhe saa kulukorvauksen, jonka suuruus riippuu lapsen iästä:

• 0–6-vuotiaat: noin 620–640 euroa kuukaudessa
• 7–12-vuotiaat: noin 650–760 euroa kuukaudessa
• 13–16-vuotiaat: noin 720–850 euroa kuukaudessa
• 17–22-vuotiaat: noin 840–940 euroa kuukaudessa

Kulukorvaus kasvaa lapsen iän myötä, koska vanhempien lasten elinkustannukset, kuten harrastukset ja muut menot, ovat tyypillisesti suuremmat.

Miten lapsen erityistarpeet vaikuttavat palkkion suuruuteen?

Jos sijoitetulla lapsella on erityishoidon tarpeita, sijaisvanhemman hoitopalkkiota voidaan korottaa sovitusti 30–100 prosentilla. Korotus neuvotellaan aina tapauskohtaisesti hyvinvointialueen kanssa, ja se perustuu lapsen yksilölliseen tilanteeseen ja hoidon vaativuuteen.

Erityistarpeet voivat liittyä esimerkiksi lapsen terveydentilaan, kehityksellisiin haasteisiin, neuropsykiatrisiin piirteisiin tai erityisen intensiiviseen tuen tarpeeseen arjessa. Mitä vaativampaa hoito on, sitä suurempi korotus hoitopalkkioon voidaan myöntää. Tämä on tärkeää pitää mielessä, kun arvioi sijaisvanhemmuuden taloudellista kokonaiskuvaa.

Erityistarpeinen lapsi voi myös oikeuttaa Kelan vammaistukeen, josta osa ohjataan suoraan perhehoitajalle ja osa lapsen omiin itsenäistymisvaroihin. Kokonaiskorvaus voi siis nousta huomattavasti peruspalkkiota korkeammaksi, kun kaikki tuet lasketaan yhteen.

Onko sijaisvanhemman hoitopalkkio veronalaista tuloa?

Kyllä, sijaisvanhemman hoitopalkkio on veronalaista tuloa. Sekä hoitopalkkio että kulukorvaus lasketaan verotuksessa tuloksi, ja niistä maksetaan veroa normaalin progressiivisen verotuksen mukaisesti. Tämä tarkoittaa, että sijaisvanhemman kannattaa huomioida nämä tulot verokorttia hakiessaan tai ennakonpidätysprosenttia päivittäessään.

Vaikka korvaukset ovat veronalaisia, ne eivät vaikuta kaikkiin sosiaalietuuksiin samalla tavalla kuin palkkatulot. Verotuksen yksityiskohdissa kannattaa tarvittaessa konsultoida omaa verottajaa tai hyvinvointialueen sosiaalityöntekijää, joka osaa neuvoa juuri sinun tilanteeseesi sopivalla tavalla.

Voiko sijaisvanhempi saada palkkion lisäksi muita korvauksia?

Kyllä, hoitopalkkion ja kulukorvauksen lisäksi sijaisvanhempi voi saada useita muita tukia ja korvauksia. Kokonaiskorvaus on monissa perheissä selvästi suurempi kuin pelkkä kuukausittainen hoitopalkkio antaa ymmärtää.

Muita mahdollisia korvauksia ovat:

• Käynnistämiskorvaus: Sijoituksen alussa voidaan maksaa kertakorvaus lapsen huonekaluihin ja muihin tarpeellisiin hankintoihin. Summa on tyypillisesti noin 1 400–3 550 euroa.
• Lapsilisä: Sijaislapsen lapsilisä maksetaan sijaisvanhemmalle, ei biologisille vanhemmille.
• Vammaistuki: Jos lapsella on Kelan myöntämä vammaistuki, osa siitä ohjataan suoraan perhehoitajalle ja osa lapsen itsenäistymisvaroihin.

Käynnistämiskorvaus on erityisen hyödyllinen sijoituksen alkuvaiheessa, kun perheessä on usein paljon käytännön hankintoja tehtävänä ennen kuin arki pääsee kunnolla käyntiin.

Miten sijaisvanhemmaksi hakeminen käytännössä etenee?

Sijaisvanhemmaksi hakeminen etenee vaiheistetussa prosessissa, joka alkaa yhteydenotosta ja päättyy perheen hyväksymiseen sijaisperheeksi. Prosessiin kuuluu alkuhaastattelu, valmennus ja soveltuvuuden arviointi ennen kuin perhe voi ottaa lapsen hoitoonsa.

Käytännössä prosessi etenee näin:

1. Yhteydenotto: Ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä ja keskustella tilanteesta avoimin mielin. Tässä vaiheessa ei tarvitse olla valmiita vastauksia, vaan riittää aito kiinnostus ja halu kuulla lisää.
2. Alkuhaastattelu: Haastattelussa kartoitetaan perheen tilanne, motivaatio ja valmiudet. Myös perheelle annetaan lisätietoa siitä, mitä sijaisvanhemmuus arjessa tarkoittaa.
3. Valmennus: Kaikki sijaisperheeksi haluavat käyvät PRIDE-valmennuksen, joka on valtakunnallinen sijais- ja adoptiovanhempien koulutusohjelma. Valmennus auttaa arvioimaan omia valmiuksia ja antaa käytännön tietoa sijaisperheenä toimimisesta.
4. Soveltuvuuden arviointi: Hyvinvointialue arvioi perheen soveltuvuuden sijaisperheeksi kokonaisvaltaisesti. Arvioinnissa huomioidaan muun muassa asuminen, perherakenne ja voimavarat.

Me Go Strongilla työskentelemme lastensuojelun parissa päivittäin, ja ota yhteyttä meihin jos haluat keskustella sijaisvanhemmuudesta tai lastensuojeluun liittyvistä kysymyksistä. Autamme mielellämme löytämään oikean polun eteenpäin.

Millaisia haasteita sijaisperhe kohtaa arjessa?

Sijaisperhe kohtaa arjessa haasteita, jotka liittyvät sijoitetun lapsen traumataustaan, kiintymyssuhteen rakentumiseen ja biologisen perheen kanssa tehtävään yhteistyöhön. Nämä haasteet ovat täysin normaaleja ja odotettavissa, mutta ne voivat kuormittaa koko perhettä merkittävästi ilman riittävää tukea.

Käytännön arjessa haastavimpia tilanteita ovat usein koulunkäyntivaikeudet, lapsen käytöshäiriöt sekä sijoitetun lapsen ja sijaiskodin omien lasten välinen dynamiikka. Sijoitetulla lapsella saattaa olla taustallaan laiminlyöntiä, menetyksiä tai muita vaikeita kokemuksia, jotka näkyvät käyttäytymisessä ja tunteiden säätelyssä.

Sijaisvanhemmat kertovat usein myös siitä, kuinka oma jaksaminen on koetuksella. Kun lapsen tarpeet ovat erityisen vaativat, sijaisperhe tarvitsee säännöllistä tukea ja mahdollisuuden levätä. Tuen hakeminen ajoissa ei ole merkki epäonnistumisesta, vaan vastuullista toimintaa lapsen parhaaksi.

Kuka vastaa sijaisperheen tukemisesta?

Sijaisperheen tukemisesta vastaa ensisijaisesti lapsen sijoittanut kunta, jonka sosiaalityöntekijä koordinoi tukitoimia. Sijaishuollon palveluntuottaja, kuten lastenkoti tai sijaishuoltoyksikkö, voi myös tarjota käytännön tukea arjen tilanteisiin. Vastuu on siis jaettu, mutta sosiaalityöntekijä on se henkilö, johon sijaisperhe ensisijaisesti ottaa yhteyttä.

Käytännössä tukiverkosto koostuu useammasta tahosta:

• Lapsen oma sosiaalityöntekijä, joka vastaa sijoituksen kokonaissuunnittelusta ja seurannasta
• Perhehoitajien tukihenkilö tai vastuusosiaalityöntekijä, joka on nimetty nimenomaan sijaisperheen tueksi
• Sijaishuollon palveluntuottajat, jotka tarjoavat moniammatillista osaamista lapsen ja perheen arjen tueksi
• Perhehoitojärjestöt, kuten Perhehoitoliitto, jotka tarjoavat koulutusta, vertaistukea ja neuvontaa

On tärkeää, että sijaisperhe tuntee oman tukiverkostonsa jo ennen kuin haastavia tilanteita syntyy. Hyvä yhteistyösuhde sosiaalityöntekijän kanssa rakentuu avoimuuden ja säännöllisen yhteydenpidon varaan.

Mitä tukimuotoja sijaisperheelle on tarjolla?

Sijaisperheelle on tarjolla monia erilaisia tukimuotoja, joihin kuuluvat taloudellinen tuki, koulutus, vertaistuki, ammatillinen ohjaus sekä tilapäishoito. Tukimuodon valinta riippuu sijaisperheen tilanteesta ja sijoitetun lapsen tarpeista, ja niitä voidaan yhdistää joustavasti.

Käytännön ja ammatillinen tuki

Ammatillinen tuki tarkoittaa esimerkiksi perhetyötä, jossa koulutettu ammattilainen käy perheen kotona auttamassa arjen tilanteissa. Tukihenkilötoiminta on toinen konkreettinen muoto, jossa lapselle tai nuorelle nimetään oma aikuinen, joka kulkee rinnalla. Moniammatillinen tiimi, johon voi kuulua sosionomeja, psykologi tai erityisopettaja, pystyy vastaamaan hyvin erilaisiin tuen tarpeisiin.

Lepo ja vertaistuki sijaisperheelle

Tilapäishoito eli niin sanottu respitehoito antaa sijaisperheelle mahdollisuuden levätä ja ladata akkuja. Vertaistukiryhmät, joissa sijaisvanhemmat jakavat kokemuksiaan keskenään, ovat monelle korvaamattomia. Kokemus siitä, että ei ole yksin haasteiden kanssa, vahvistaa jaksamista merkittävästi.

Miten koululähtöinen tuki auttaa sijoitettua lasta?

Koululähtöinen tuki auttaa sijoitettua lasta varmistamalla, että koulunkäynti sujuu myös silloin, kun lapsen elämäntilanne on epävakaa. Koulun käyminen ja peruskoulun päättötodistuksen saaminen ovat keskeisiä tekijöitä lapsen tulevaisuuden kannalta, ja juuri siksi koulunkäynnin tukeminen on yksi tehokkaimmista tavoista auttaa sijoitettua lasta eteenpäin.

Me Go Strongilla rakennamme kaiken toimintamme koululähtöisyyden ympärille. Tavoitteenamme on, että jokainen lapsi ja nuori suorittaa koulunsa loppuun, työllistyy ja löytää oman unelmansa. Tämä ei ole pelkkä slogan, vaan konkreettinen ohjenuora, joka näkyy arjen valinnoissa lastenkodeissamme ja perhehoidon avopalveluissamme sijoitetuille lapsille.

Käytännössä koululähtöinen tuki voi tarkoittaa esimerkiksi seuraavaa:

• Lapsen koulunkäynnin seuraaminen ja aktiivinen yhteistyö koulun kanssa
• Läksyjen tekemiseen kannustaminen ja tarvittaessa tukeminen kotona
• Poissaoloihin puuttuminen varhaisessa vaiheessa
• Erityisopettajan tai muun ammattilaisen konsultointi oppimisen haasteissa
• Lapsen motivaation ja itsetunnon vahvistaminen positiivisen palautteen kautta

Kun koulunkäynti sujuu, se heijastuu positiivisesti koko arkeen. Onnistumisen kokemukset koulussa rakentavat lapsen itsetuntoa ja luovat uskoa omiin mahdollisuuksiin.

Miten sijaisperhe hakee lisätukea tarvittaessa?

Sijaisperhe hakee lisätukea ottamalla yhteyttä lapsen sosiaalityöntekijään, joka arvioi tarpeen ja järjestää sopivat tukitoimet. Tukea kannattaa hakea matalalla kynnyksellä, sillä varhainen puuttuminen estää tilanteen kärjistymisen. Odottaminen ei auta ketään, ei sijaisvanhempaa eikä lasta.

Käytännön vinkkejä tuen hakemiseen:

1. Ota yhteyttä sosiaalityöntekijään heti, kun huomaat, että tilanne alkaa kuormittaa. Et tarvitse kriisiä yhteydenoton perusteeksi.
2. Kirjaa ylös konkreettisia tilanteita, jotka ovat olleet haastavia. Tämä auttaa sosiaalityöntekijää ymmärtämään tuen tarpeen laajuuden.
3. Kysy perhehoitojärjestöiltä koulutuksista ja vertaistukiryhmistä, joihin voit osallistua.
4. Selvitä, onko sijaishuollon palveluntuottajalta mahdollista saada lisätukea arjen tilanteisiin.

Me Go Strongilla tarjoamme moniammatillista tukea niin sijoitetuille lapsille kuin heidän lähiympäristölleen. Jos olet sijaisperhe tai sosiaalialan ammattilainen, joka etsii laadukasta kumppania lastensuojelutyöhön, olethan rohkeasti yhteydessä meihin Go Strongin yhteystietojen kautta. Yhdessä löydetään parhaat ratkaisut lapsen tueksi.

Mitä korvauksia sijaisvanhempi saa Suomessa?

Sijaisvanhempi saa Suomessa kahdenlaista lakisääteistä korvausta: hoitopalkkion ja kulukorvauksen. Hoitopalkkio on korvaus sijaisvanhemman tekemästä työstä ja käyttämästä ajasta, kun taas kulukorvaus kattaa sijoitetun lapsen konkreettiset arjen kustannukset. Molemmat korvaukset ovat veronalaista tuloa, ja niiden euromäärät vahvistaa paikallinen hyvinvointialue.

Sijaisvanhemmuus ei ole perinteinen työsuhde, mutta se on silti korvattua toimintaa, jota säätelee perhehoitolaki. Lisäksi sijoituksen alkaessa voidaan maksaa erillinen käynnistämiskorvaus lapsen tarvitsemiin hankintoihin, kuten huonekaluihin. Sijaisvanhemmalle maksetaan myös lapsilisä, ja jos lapsella on oikeus Kelan vammaistukeen, osa siitä ohjataan suoraan perhehoitajalle.

Korvausten kokonaisuus on suunniteltu niin, että sijaisvanhempi pystyy tarjoamaan lapselle turvallisen ja vakaan arjen ilman, että taloudellinen vastuu muodostuu kohtuuttomaksi.

Kuinka paljon hoitopalkkio on vuonna 2026?

Vuonna 2026 sijaisvanhemman hoitopalkkio on päätoimisena perhehoitajana noin 1 737 ja 1 939 euron välillä kuukaudessa lapsen iästä riippuen. Sivutoimisena, eli silloin kun sijaisvanhemmalla on myös muu työ, palkkio on noin 966 ja 980 euron välillä kuukaudessa. Tarkan summan vahvistaa se hyvinvointialue, jonka kanssa sijaisvanhempi tekee toimeksiantosopimuksen.

Palkkion suuruuteen vaikuttaa myös lapsen erityishoidon tarve. Jos lapsi tarvitsee tavanomaista enemmän hoivaa, ohjausta tai tukea, hoitopalkkiota voidaan korottaa sovitusti 30 prosentista jopa 100 prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että erityistä tukea tarvitsevan lapsen sijaisvanhemman kuukausipalkkio voi olla huomattavasti korkeampi kuin peruspalkkio.

On tärkeää huomata, että hoitopalkkio on nimenomaan korvaus sijaisvanhemman työpanoksesta, ei lapsen elatukseen tarkoitettu tuki. Lapsen arjen kulut katetaan erikseen kulukorvauksella.

Mikä on kulukorvaus ja mitä se kattaa?

Kulukorvaus on sijaisvanhemmalle maksettava korvaus, joka kattaa sijoitetun lapsen jokapäiväiset elinkustannukset, kuten ravinnon, vaatteet, harrastukset ja terveydenhuollon. Kulukorvaus ei ole sijaisvanhemman tuloa samassa mielessä kuin hoitopalkkio, vaan se on tarkoitettu suoraan lapsen hyväksi käytettäväksi.

Kulukorvauksen määrä vaihtelee lapsen iän mukaan, koska vanhempien lasten kulut ovat tyypillisesti suuremmat. Vuonna 2026 suuntaa antavat summat ovat seuraavat:

• 0 ja 6 vuoden ikäiset lapset: noin 620 ja 640 euroa kuukaudessa
• 7 ja 12 vuoden ikäiset lapset: noin 650 ja 760 euroa kuukaudessa
• 13 ja 16 vuoden ikäiset nuoret: noin 720 ja 850 euroa kuukaudessa
• 17 ja 22 vuoden ikäiset nuoret: noin 840 ja 940 euroa kuukaudessa

Nämä summat ovat hyvinvointialuekohtaisia viitearvoja. Lisäksi sijoituksen käynnistyessä voidaan maksaa kertakorvaus lapsen huonekaluihin ja muihin alkuhankintoihin, tyypillisesti noin 1 400 ja 3 550 euron välillä.

Onko sijaisvanhemman palkkio veronalaista tuloa?

Kyllä, sekä hoitopalkkio että kulukorvaus ovat veronalaista tuloa Suomessa. Sijaisvanhempi maksaa niistä normaalisti veroa, ja tulot ilmoitetaan vuosittain verottajalle. Tämä koskee molempia korvausmuotoja, vaikka kulukorvauksen tarkoitus on kattaa lapsen kulut eikä sijaisvanhemman oma toimeentulo.

Verotuksellisesti sijaisvanhemmuus on toimeksiantosuhde, ei työsuhde. Tämä tarkoittaa, että sijaisvanhempi ei ole työnantajan palkkalistoilla eikä kuulu työehtosopimuksen piiriin samalla tavoin kuin palkansaaja. Hyvinvointialue tekee sijaisvanhemman kanssa toimeksiantosopimuksen, joka määrittelee korvaukset ja muut ehdot.

Koska verotuskäytännöt ja mahdolliset vähennykset voivat vaihdella, on suositeltavaa tarkistaa oma tilanne suoraan hyvinvointialueen sosiaalityöntekijältä tai tarvittaessa verottajalta.

Voiko sijaisvanhempi käydä töissä sijaisvanhemmuuden ohella?

Kyllä, sijaisvanhempi voi käydä töissä sijaisvanhemmuuden ohella. Tällöin sijaisvanhemmuus on sivutoimista, ja hoitopalkkio on pienempi kuin päätoimisena perhehoitajana. Sivutoimisen sijaisvanhemman palkkio on noin 966 ja 980 euron välillä kuukaudessa, kun taas päätoiminen hoitaja voi ansaita noin 1 737 ja 1 939 euroa kuukaudessa.

Käytännössä sivutoiminen sijaisvanhemmuus sopii parhaiten tilanteisiin, joissa sijoitettu lapsi käy koulua tai päivähoitoa päivisin, jolloin sijaisvanhemmalla on mahdollisuus tehdä omaa työtään. Päätoiminen sijaisvanhemmuus taas tarkoittaa, että hoitotyö on pääasiallinen toimi eikä sen ohella ole muuta kokopäivätyötä.

Päätös päätoimisuudesta tai sivutoimisuudesta tehdään yhdessä hyvinvointialueen kanssa toimeksiantosopimusta laadittaessa, ja se vaikuttaa suoraan maksettaviin korvauksiin.

Miten taloudellinen tuki eroaa perhehoidossa ja laitoshoidossa?

Perhehoidossa kotona tapahtuvassa sijaisvanhemmuudessa, taloudellinen tuki maksetaan suoraan sijaisvanhemmalle hoitopalkkiona ja kulukorvauksena. Laitoshoidossa, kuten lastenkodeissa, lapsen hoito on ammatillista työtä, josta henkilökunnalle maksetaan normaali palkka. Sijaisvanhempi ei siis saa samanlaisia korvauksia kuin laitoksen työntekijä, ja rakenteet ovat perustaltaan erilaiset.

Perhehoito on usein ensisijainen sijaishuollon muoto Suomessa, koska kodinomainen ympäristö tukee lapsen kasvua ja kehitystä. Laitoshoito, kuten lastenkodit, on tarkoitettu tilanteisiin, joissa lapsen tuen tarve on niin vaativa, että perhehoito ei ole mahdollista tai tarkoituksenmukaista.

Me Go Strongilla tuotamme sijaishuoltopalveluita kahdessa lastenkodissa Espoossa. Lastenkodeissamme työskentelee moniammatillinen tiimi, johon kuuluu muun muassa sosionomeja, sairaanhoitajia, erityisopettaja ja psykologi. Tämä mahdollistaa sellaisen tuen, jota yksittäinen sijaisperhe ei aina pysty tarjoamaan erityistä hoivaa tarvitsevalle lapselle.

Jos harkitset sijaisvanhemmaksi ryhtymistä, ensimmäinen askel on ottaa yhteyttä oman alueesi hyvinvointialueeseen tai sijaishuoltopalveluita tuottaviin toimijoihin. Prosessiin kuuluu alkuhaastattelu, valmennus ja soveltuvuuden arviointi ennen kuin perhe voi toimia sijaisperheenä. Ota meihin yhteyttä Go Strongilla ja keskustellaan tilanteestasi, niin autamme sinua löytämään oikean polun eteenpäin.

Mitä tukiperhetoiminta käytännössä tarkoittaa?

Tukiperhetoiminta tarkoittaa järjestelyä, jossa lapsi tai nuori viettää säännöllisesti aikaa vapaaehtoisessa tukiperheessä, tyypillisesti muutaman viikonlopun kuukaudessa. Tukiperhe ei korvaa lapsen omaa perhettä, vaan toimii rinnalla tarjoten lisätukea, arjen mallia ja turvallisia ihmissuhteita. Toiminta on osa lastensuojelun avohuollon tukitoimia.

Käytännössä tukiperheessä vietetty aika voi tarkoittaa yhteistä ruoanlaittoa, ulkoilua, harrastuksia tai yksinkertaisesti rauhallista yhdessäoloa. Lapsi saa kokemuksen toimivasta arjesta ja luotettavasta aikuissuhteesta, mikä voi olla erityisen merkityksellistä silloin, kun oma kotiympäristö on kuormittunut.

Tukiperhetoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen tukiperheen osalta, mutta se on aina virallinen lastensuojelun tukitoimi, jonka sosiaalityöntekijä arvioi ja koordinoi. Toiminnalle laaditaan kirjallinen sopimus, jossa määritellään tapaamisten tiheys, kesto ja tavoitteet.

Kenelle tukiperhetoiminta on tarkoitettu?

Tukiperhetoiminta on tarkoitettu lapsille ja nuorille, jotka ovat lastensuojelun tai sosiaalihuoltolain asiakkaina ja joiden perhe tarvitsee konkreettista tukea arjessa. Erityisesti se sopii tilanteisiin, joissa vanhemman voimavarat ovat tilapäisesti heikentyneet esimerkiksi sairauden, uupumuksen tai elämänmuutosten vuoksi.

Tukiperhetoiminnasta hyötyvät erityisesti:

• Lapset, joilla on tarve turvallisille aikuissuhteille kodin ulkopuolella
• Perheet, joissa vanhemmalla ei ole riittävää lähiverkostoa
• Nuoret, jotka tarvitsevat arjen rakennetta ja myönteisiä roolimalleja
• Lapset, joiden kotitilanne on tilapäisesti kuormittunut mutta ei vaadi sijoitusta

Tukiperhetoiminta ei edellytä, että perheessä on vakava kriisi. Usein se on nimenomaan ennaltaehkäisevä tukitoimi, jolla vahvistetaan perheen tilannetta ennen kuin haasteet kasvavat suuremmiksi.

Miten tukiperhetoiminta eroaa muista avohuollon tukitoimista?

Tukiperhetoiminta eroaa muista avohuollon tukitoimista siinä, että tuki annetaan kodinomaisen perheen kautta eikä ammattilaisen toimesta. Siinä missä perhetyö tai ammatillinen tukihenkilötoiminta perustuu koulutetun ammattilaisen työskentelyyn, tukiperhe tarjoaa tavallisen perheen arkea ja inhimillisiä ihmissuhteita.

Muita keskeisiä eroja avohuollon tukitoimiin verrattuna:

• Perhetyö kohdistuu koko perheen dynamiikkaan ja vanhemmuuden tukemiseen ammattilaisen ohjauksessa
• Ammatillinen tukihenkilötoiminta tarjoaa yksilöllistä, tavoitteellista tukea nuorelle koulutetun tukihenkilön kautta
• Tukiperhetoiminta tarjoaa kodinomaisen ympäristön ja yhteisöllisyyden kokemuksen ilman ammatillista roolia

Tukiperhetoiminta täydentää ammatillisia tukimuotoja erinomaisesti, koska se vastaa sellaiseen tarpeeseen, johon ammatillinen tuki ei aina pysty: aitoon, pitkäaikaiseen ja epämuodolliseen ihmissuhteeseen.

Miten tukiperheen rooli tukee lapsen koulunkäyntiä?

Tukiperheen rooli tukee lapsen koulunkäyntiä epäsuorasti mutta merkittävästi: kun lapsen kokonaisvaltainen hyvinvointi paranee ja arki vakiintuu, myös edellytykset koulunkäyntiin vahvistuvat. Säännöllinen rytmi, riittävä lepo ja kokemus turvallisesta arjesta ovat koulumenestyksen perusta.

Tukiperheessä lapsi voi saada apua läksyihin, kokea onnistumisia arjen pienissä asioissa ja nähdä mallin siitä, miten toimivassa perheessä eletään. Nämä kokemukset rakentavat itsetuntoa ja motivaatiota, jotka heijastuvat suoraan koulusuoriutumiseen.

Me Go Strongilla pidämme koulunkäyntiä yhtenä lastensuojelutyön tärkeimmistä tavoitteista. Koululähtöinen ajattelutapamme tarkoittaa, että kaikki tukimuodot, myös yhteistyö tukiperheiden kanssa, tähtäävät siihen, että jokainen lapsi ja nuori saa peruskoulun päättötodistuksen ja löytää oman polkunsa.

Kuka voi toimia tukiperheenä ja miten prosessi etenee?

Tukiperheenä voi toimia tavallinen perhe tai yksittäinen henkilö, jolla on vakaa elämäntilanne, halu auttaa ja riittävästi aikaa. Erityistä ammatillista koulutusta ei vaadita, mutta tukiperheeksi hakeutuvat käyvät läpi kunnan tai palveluntuottajan arvioinnin, jossa selvitetään soveltuvuus tehtävään.

Prosessi etenee tyypillisesti seuraavasti:

1. Kiinnostunut henkilö tai perhe ottaa yhteyttä kuntaan tai lastensuojelupalveluiden tuottajaan
2. Hakijat osallistuvat alkuhaastatteluun ja kotikäyntiin
3. Tukiperhe saa koulutusta ja perehdytystä tehtävään
4. Sopiva lapsi tai nuori yhdistetään tukiperheeseen yhteisen tutustumisen kautta
5. Toiminnalle laaditaan sopimus ja sosiaalityöntekijä seuraa sen toteutumista

Tukiperheelle maksetaan kulukorvaus ja käynnistämispalkkio. Tukiperhe ei jää yksin, vaan saa tukea ja ohjausta koko toiminnan ajan. Matala kynnys hakeutua tukiperheeksi on tärkeää, koska tukiperheistä on jatkuvasti pulaa suhteessa tarpeeseen.

Milloin tukiperhetoiminta ei riitä ja tarvitaan muita tukimuotoja?

Tukiperhetoiminta ei riitä silloin, kun lapsen tai nuoren tilanne vaatii intensiivistä ammatillista tukea, ympärivuorokautista turvaa tai puuttumista vakaviin suojelullisiin huoliin. Tukiperhe on ennaltaehkäisevä ja täydentävä tukimuoto, ei kriisipalvelu.

Tilanteita, joissa tarvitaan vahvempaa tukea:

• Lapsen turvallisuus ei ole taattu kotona
• Nuorella on vakavia mielenterveyden tai päihteiden käytön haasteita
• Koulunkäynti on kokonaan keskeytynyt eikä kotoa löydy resursseja sen tukemiseen
• Perheessä tarvitaan intensiivistä ammatillista perhetyötä tai kriisi-interventiota
• Lapsi tarvitsee pitkäaikaista sijoitusta kodin ulkopuolelle, jolloin perhehoito voi olla sopiva vaihtoehto

Näissä tilanteissa avohuollon tukitoimia tehostetaan tai siirrytään sijaishuoltoon. Lastensuojelun avohuolto pyrkii aina ensisijaisesti tukemaan perhettä kokonaisuutena, mutta lapsen etu on aina ensisijainen kriteeri tukimuodon valinnassa. Tukiperhetoiminta, ammatillinen tukihenkilötoiminta ja perhetyö muodostavat yhdessä joustavan kokonaisuuden, josta valitaan kullekin perheelle sopivimmat palat. Lisätietoja saat ottamalla yhteyttä Go Strongin asiantuntijoihin.

Kuka vastaa sijaisperheen tukemisesta Suomessa?

Sijaisperheen tukemisesta vastaa ensisijaisesti se kunta tai hyvinvointialue, joka on sijoittanut lapsen perhehoitoon. Perhehoitolaki velvoittaa sijoittavan tahon nimeämään lapselle vastuusosiaalityöntekijän ja järjestämään sijaisperheelle riittävän tuen kasvatustehtävän tueksi. Tuki on siis lakisääteistä, ei vapaaehtoista.

Käytännössä sijaisperheen tukiverkosto rakentuu useammasta toimijasta. Lapsen vastuusosiaalityöntekijä koordinoi kokonaisuutta, mutta arjen tuki voi tulla myös yksityisiltä lastensuojelupalveluiden tuottajilta, kuten meiltä Go Strongilta. Kun sijaishuolto järjestetään ostopalveluna yksityiseltä palveluntuottajalta, myös palveluntuottaja kantaa vastuun tuen laadusta ja jatkuvuudesta.

Sijaisperheellä on oikeus pyytää tukea aktiivisesti. Jos tuki tuntuu riittämättömältä, asiasta kannattaa olla suoraan yhteydessä lapsen vastuusosiaalityöntekijään tai palveluntuottajaan. Hyvä tukisuhde rakentuu avoimuudelle ja säännölliselle yhteydenpidolle.

Millaista käytännön tukea sijaisperheelle järjestetään arjessa?

Sijaisperhe saa arjessa käytännön tukea muun muassa säännöllisten kotikäyntien, puhelinneuvonnan, vertaistuen ja vapaa-ajan järjestämisen kautta. Tuen muoto räätälöidään aina perheen ja sijoitetun lapsen tarpeiden mukaan, eikä kaikille tarjota täsmälleen samaa pakettia.

Tyypillisiä käytännön tuen muotoja ovat:

• Säännölliset tapaamiset sosiaalityöntekijän tai ohjaajan kanssa, joissa käydään läpi arjen sujuminen
• Puhelinneuvonta akuutteihin tilanteisiin myös virka-ajan ulkopuolella
• Vertaistukiryhmät, joissa sijaisvanhemmat voivat jakaa kokemuksia muiden samassa tilanteessa olevien kanssa
• Lomitusjärjestelyt, joiden avulla sijaisperhe saa tarvittaessa lepoa ja omaa aikaa
• Tuki koulunkäynnin järjestämisessä, mikä on erityisen tärkeää silloin, kun lapsella on koulunkäyntiin liittyviä haasteita

Koulunkäynnin tukeminen on yksi keskeisimmistä arjen tuen osa-alueista. Sijoitetuilla lapsilla on usein taustallaan katkonainen koulunkäyntihistoria, ja sijaisperhe tarvitsee konkreettisia keinoja tilanteen korjaamiseksi.

Miten moniammatillinen tiimi tukee sijaisvanhempaa?

Moniammatillinen tiimi tukee sijaisvanhempaa tuomalla kasvatustehtävään erilaista ammatillista osaamista: sosiaalityön, psykologian, erityispedagogiikan ja terveydenhuollon näkökulmat yhdistyvät lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tueksi. Sijaisvanhempi ei ole yksin haasteiden edessä, vaan hänellä on takanaan laaja asiantuntijaverkosto.

Meillä Go Strongilla työskentelee yli 60 sosiaali- ja terveysalan ammattilaista, joihin kuuluu sosionomeja, lähihoitajia, sairaanhoitajia, yhteisöpedagogeja, terveydenhoitajia, nuoriso-ohjaajia, toimintaterapeutteja, farmaseutti, erityisopettaja ja psykologi. Tämä tarkoittaa, että lapsen tilanteeseen voidaan vastata monesta eri kulmasta samanaikaisesti.

Moniammatillisuus näkyy sijaisvanhemmalle käytännössä niin, että hän voi tarvittaessa saada neuvoa psykologilta lapsen käyttäytymiseen liittyvissä kysymyksissä, erityisopettajalta koulunkäynnin tukemisessa tai sairaanhoitajalta terveyteen liittyvissä asioissa. Tiimin jäsenet tekevät yhteistyötä, jolloin tieto kulkee ja tuki on johdonmukaista.

Mitä taloudellista tukea sijaisperhe voi saada?

Sijaisperhe saa taloudellista tukea kahdessa muodossa: hoitopalkkiona sijaisvanhemman tekemästä työstä sekä kulukorvauksena lapsen hoidosta aiheutuviin käytännön menoihin. Molemmat korvaukset perustuvat perhehoitolakiin, ja niiden suuruus sovitaan toimeksiantosopimuksessa sijoittavan kunnan tai hyvinvointialueen kanssa.

Hoitopalkkio on korvaus sijaisvanhemman ajasta ja panoksesta. Kulukorvaus puolestaan kattaa lapsen arjen kulut kuten ruoan, vaatteet, harrastukset ja koulutarvikkeet. Lisäksi sijaisperheellä voi olla oikeus erityiskorvauksiin, jos lapsen hoidon tarve on tavanomaista vaativampaa esimerkiksi vamman tai sairauden takia.

Taloudellisen tuen kokonaisuus kannattaa käydä huolellisesti läpi ennen toimeksiantosopimuksen allekirjoittamista. Epäselvissä tilanteissa Perhehoitoliitto tarjoaa neuvontaa sijaisperheille korvausasioissa.

Miten sijaisperhe saa tukea haastavissa kasvatustilanteissa?

Haastavissa kasvatustilanteissa sijaisperhe saa tukea ottamalla yhteyttä lapsen vastuusosiaalityöntekijään tai palveluntuottajan ohjaajaan. Akuuteissa tilanteissa yhteydenoton pitää olla mahdollista myös virka-ajan ulkopuolella. Lisäksi sijaisperheelle voidaan järjestää kriisitukea tai tihennettyä ohjausta tilanteen niin vaatiessa.

Haastavia tilanteita voivat olla esimerkiksi lapsen aggressiivinen käyttäytyminen, koulukieltäytyminen, päihteidenkäyttö tai traumaperäiset reaktiot. Näissä tilanteissa pelkkä oma harkinta ei riitä, vaan ammatillinen tuki on välttämätöntä sekä lapsen että sijaisvanhemman hyvinvoinnin kannalta.

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa auttaa sijaisvanhempaa löytämään konkreettisia keinoja eteenpäin sen sijaan, että jäädään jumiin ongelmien pyörteisiin. Dialogisuus eli avoin ja suora keskustelu lapsen, perheen ja ammattilaisten välillä on yksi tehokkaimmista keinoista rakentaa luottamusta ja löytää toimivia ratkaisuja yhdessä.

Jos koet tarvitsevasi enemmän tukea kasvatustehtävässäsi, ota rohkeasti yhteyttä meihin Go Strongilla. Autamme mielellämme löytämään juuri teidän perheenne tilanteeseen sopivat ratkaisut.

Miten sijaisperhe voi valmistautua kasvatustehtävään ennalta?

Sijaisperhe valmistautuu kasvatustehtävään osallistumalla PRIDE-valmennukseen, joka on lakisääteinen ennakkovalmistautumisohjelma kaikille perhehoidosta kiinnostuneille. Valmennus antaa tietoa sijoitettujen lasten tarpeista, sijaisvanhemmuuden erityispiirteistä ja saatavilla olevasta tuesta ennen kuin ensimmäinen lapsi sijoitetaan perheeseen.

PRIDE-valmennus kestää useita viikkoja ja sisältää sekä ryhmätapaamisia että itsearviointia. Valmennuksen jälkeen perhe arvioidaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa, ja arvioinnin perusteella päätetään perheen soveltuvuudesta sijaisperheeksi.

Ennakkovalmistautumisen lisäksi kannattaa:

• Tutustua perhehoitolakiin ja sijaishuollon keskeisiin periaatteisiin
• Käydä avointa keskustelua koko perheen kanssa siitä, mitä sijaisvanhemmuus tarkoittaa arjessa
• Rakentaa oma tukiverkosto etukäteen: läheiset, vertaiset ja ammattilaiset
• Selvittää, millaista tukea sijoittava taho tarjoaa juuri teidän tilanteessanne
• Kysyä rohkeasti lisätietoa lastensuojelun ammattilaisilta ennen päätöksentekoa

Hyvä valmistautuminen ei tarkoita, että kaikki on hallinnassa heti alusta. Se tarkoittaa, että sijaisperheellä on riittävät tiedot, realistiset odotukset ja luottamus siihen, että apua on saatavilla silloin kun sitä tarvitaan. Kasvatustehtävä on vaativa mutta myös erittäin merkityksellinen, ja oikea tuki tekee siitä kestävän.

Mitä tukiperheenä toimiminen käytännössä tarkoittaa?

Tukiperheenä toimiminen tarkoittaa, että otat lapsen tai nuoren luoksesi viettämään vapaa-aikaa säännöllisesti, yleensä yhdestä neljään viikonloppua kuukaudessa. Tukiperhe ei ole sijaisperhe eikä adoptio, vaan kyse on avohuollon tukitoimesta, jossa lapsi asuu edelleen omassa kodissaan. Tukiperhetoiminta on yksi lastensuojelun kevyimmistä tukimuodoista.

Tukiperhe tarjoaa lapselle turvallisen ja tavallisen arjen kokemuksen: ruoanlaittoa, ulkoilua, pelejä, kotitehtävien tekemistä tai vaikka kalastamista. Tärkeintä ei ole erityinen osaaminen, vaan aito läsnäolo ja kiinnostus lapsen hyvinvointia kohtaan. Lapsi saa hengähdystauon omasta arjestaan, ja samalla hänen perheensä saa tarvittavan lepohetken.

Tukiperhetoiminta on pitkäjänteistä. Lapsi oppii tuntemaan tukiperheen, ja luottamuksen rakentuminen vie aikaa. Parhaimmillaan tukiperheestä tulee lapselle tärkeä, pysyvä ihmissuhde, joka kantaa läpi vuosien.

Kuka voi hakeutua tukiperheeksi?

Tukiperheeksi voi hakeutua hyvin monenlainen ihminen tai perhe. Tukiperheeksi soveltuu pariskunta, perhe, jossa on lapsia, yksin asuva henkilö tai uusperhe. Tukiperheen vaatimukset eivät edellytä sosiaali- tai kasvatusalan koulutusta, mutta hakijalta odotetaan vakaata elämäntilannetta, riittävästi aikaa ja aitoa halua auttaa.

Käytännössä tukiperheeksi hakeutuvan on hyvä täyttää seuraavat perusedellytykset:

• Vakaa asumistilanne ja riittävästi tilaa kotona
• Kyky sitoutua säännölliseen ja pitkäjänteiseen toimintaan
• Hyvä psyykkinen ja fyysinen terveys
• Rikosrekisterin puhtaus (tarkistetaan aina hakuprosessissa)
• Tuki lähipiiriltä, kuten puolisolta tai muilta perheenjäseniltä

Iällä tai siviilisäädyllä ei ole tiukkoja rajoituksia. Myös ikääntyvät pariskunnat tai jo aikuistuneiden lasten vanhemmat voivat toimia tukiperheenä. Oleellisinta on motivaatio ja elämäntilanteen yhteensopivuus tuettavan lapsen tarpeiden kanssa.

Miten tukiperheen hakuprosessi etenee vaihe vaiheelta?

Tukiperheen hakuprosessi etenee yleensä viiden vaiheen kautta: yhteydenotto, alkuhaastattelu, kotikäynti, koulutus ja sopivan lapsen löytäminen. Prosessi kestää tyypillisesti muutamasta kuukaudesta puoleen vuoteen riippuen alueesta ja vapaana olevista lapsista.

1. Yhteydenotto: Ota yhteyttä oman hyvinvointialueesi perhehoitoon ja lastensuojelun avopalveluihin. Voit myös ottaa yhteyttä suoraan järjestöihin, kuten Pelastakaa Lapset ry:hyn tai Perhehoitoliittoon.
2. Alkuhaastattelu: Sosiaalityöntekijä tapaa sinut ja kartoittaa motivaatiosi, elämäntilanteesi ja odotuksesi. Tämä on myös sinun mahdollisuutesi kysyä kaikki mieltä askarruttavat kysymykset.
3. Kotikäynti: Sosiaalityöntekijä vierailee kotonasi arvioidakseen asumisolosuhteet ja kokonaistilanteen. Kyse ei ole täydellisyyden arvioimisesta, vaan sopivuuden selvittämisestä.
4. Ennakkovalmennus: Useimmilla alueilla tukiperheeksi hakeutuvat käyvät PRIDE-valmennuksen tai vastaavan ennakkovalmennuksen, joka valmentaa tukiperhetoimintaan.
5. Lapsen sijoitus: Kun sopiva lapsi löytyy, tutustuminen tapahtuu vaiheistettuna ennen säännöllisen toiminnan alkamista.

Saako tukiperhe palkkion tai korvauksen?

Tukiperhe saa toiminnastaan kulukorvauksen, joka kattaa lapsen hoidosta aiheutuvat kulut, kuten ruoan, harrastukset ja matkat. Korvauksen suuruus vaihtelee hyvinvointialueittain, mutta se ei ole varsinainen palkka. Tukiperhetoiminta perustuu vapaaehtoisuuteen ja auttamisen haluun, ei taloudelliseen hyötyyn.

Kulukorvaus maksetaan yleensä viikonlopun tai hoitojakson pituuden mukaan. Summat vaihtelevat alueittain, ja tarkimmat tiedot saat omalta hyvinvointialueeltasi. Joillakin alueilla maksetaan myös pientä käyttörahaa lapselle harrastuksia ja vapaa-ajan toimintaa varten.

On tärkeää ymmärtää, että tukiperhetoiminnalla ei vaurastuta, eikä se ole sivutyö. Se on kuitenkin merkittävä tapa vaikuttaa lapsen elämään, ja monille tukiperheille toiminta on palkitsevaa täysin muista syistä kuin taloudellisista.

Mitä tukiperheeltä odotetaan sitoutumisen suhteen?

Tukiperheeltä odotetaan pitkäjänteistä sitoutumista, yleensä vähintään yhden tai kahden vuoden mittaista. Lapsi tarvitsee pysyvyyttä ja turvallisia ihmissuhteita, joten tukiperheen vaihtuminen tiheästi on lapselle haitallista. Säännöllisyys on tukiperhetoiminnan tärkein yksittäinen vaatimus.

Käytännön sitoutuminen tarkoittaa sovituista viikonlopuista kiinni pitämistä, yhteydenpitoa lapsen sosiaalityöntekijään sekä valmiutta osallistua tarvittaessa palavereihin ja arviointikeskusteluihin. Tukiperhe ei toimi yksin, vaan osana laajempaa verkostoa, johon kuuluvat lapsen vanhemmat, sosiaalityöntekijät ja muut ammattilaiset.

Elämäntilanteet muuttuvat, ja siitä on aina mahdollista keskustella avoimesti. Jos tukiperhetoiminta ei jostain syystä onnistu jatkumaan, asiasta sovitaan yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa niin, että lapsen etu huomioidaan muutoksessa.

Mistä tukiperhehaku aloitetaan vuonna 2026?

Tukiperhehaku vuonna 2026 aloitetaan ottamalla yhteyttä oman hyvinvointialueesi perhehoitoyksikköön tai lastensuojelun avopalveluihin. Voit myös ottaa ensiaskeleen järjestöjen kautta, kuten Pelastakaa Lapset ry:n tai Perhehoitoliiton, jotka tarjoavat tietoa ja ohjausta hakuprosessin alkuvaiheessa.

Hyviä lähtökohtia tukiperhehaun aloittamiseen ovat:

• Hyvinvointialueesi verkkosivut: Etsi hakusanalla ”tukiperhe” tai ”perhehoito” oman alueesi sivuilta yhteystiedot ja ohjeet.
• Pelastakaa Lapset ry: Järjestö välittää tukiperheitä ja tarjoaa koulutusta sekä tukea toiminnan aikana.
• Perhehoitoliitto: Valtakunnallinen toimija, jolta löytyy kattavasti tietoa tukiperhetoiminnasta ja alueellisista yhteyshenkilöistä.
• Kuntasi sosiaalitoimisto: Pienemmillä paikkakunnilla yhteydenotto suoraan sosiaalitoimistoon on nopein reitti.

Me Go Strongilla tuotamme lastensuojelun avopalveluita pääkaupunkiseudulla ja tuemme lapsia, nuoria ja perheitä heidän arjessaan. Vaikka emme itse välitä tukiperheitä, olemme osa sitä verkostoa, jossa lasten hyvinvointia rakennetaan yhdessä monien toimijoiden voimin. Jos olet kiinnostunut lastensuojelun tukimuodoista laajemmin, sinua saattavat kiinnostaa myös muut avohuollon palvelut, joita alueellasi on tarjolla.

Tukiperheeksi hakeutuminen on yksi konkreettisimmista tavoista tehdä hyvää lähellä. Prosessi on selkeä, tuki on olemassa, ja tarve on todellinen. Vuosi 2026 on hyvä aika ottaa ensimmäinen askel – ota yhteyttä ja kysy lisää.