08.10.2026

Palveluntuottajan rooli perhehoidossa tarkoittaa sitä, että yksityinen palveluntuottaja tuottaa hyvinvointialueen kanssa sovittuja perhehoidon palveluja ja tukipalveluja osana laajempaa palvelukokonaisuutta. Palveluntuottaja ei korvaa hyvinvointialuetta eikä lapsen asioista vastaavaa sosiaalityöntekijää, vaan toimii heidän rinnallaan täydentävänä tukena. Alla käymme läpi keskeisimmät kysymykset palveluntuottajan tehtävistä perhehoidossa.

Mitä tehtäviä palveluntuottajalla on sijaisperheelle?

Palveluntuottajan tehtävät sijaisperheelle vaihtelevat hyvinvointialueen kanssa tehdyn sopimuksen ja palveluntuottajan oman toimintamallin mukaan. Yleisellä tasolla palveluntuottaja voi rekrytoida, valmentaa ja tukea sijaisperheitä sekä tuottaa muita perhehoidon palveluja ja tukitoimia, joista on erikseen sovittu.

Sijaisperheen tarvitsema tuki ei pääty siihen hetkeen, kun lapsi muuttaa perheeseen. Perhehoitolaki edellyttää, että perhehoitajalle järjestetään tehtävässä tarvittavaa tukea. Kun mukana on yksityinen palveluntuottaja, se voi sopimuksensa mukaisesti vastata merkittävästä osasta tätä käytännön tukea.

Palveluntuottajan tarjoamaan tukeen voi toimintamallista riippuen kuulua esimerkiksi:

  • Sijaisperheiden rekrytointi ja tehtävään valmentaminen
  • Osallistuminen perheen ja lapsen yhteensopivuuden arviointiin
  • Sijaisvanhempien neuvonta ja ohjaus arjen tilanteissa
  • Säännöllinen yhteydenpito sijaisperheeseen
  • Työnohjaus ja täydennyskoulutus
  • Tuki haastavissa kasvatustilanteissa ja kriisitilanteissa
  • Sijaisvanhempien jaksamisen tukeminen
  • Vertaistuen mahdollistaminen
  • Yhteistyö sijaisperheen, hyvinvointialueen ja muiden lapsen verkostoon kuuluvien ammattilaisten kanssa

On tärkeää huomata, että kaikki palveluntuottajat eivät tarjoa täysin samanlaista palvelukokonaisuutta. Tuen tarkka sisältö määräytyy aina palveluntuottajan toimintamallin ja hyvinvointialueen kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta.

Miten palveluntuottaja tukee sijoitettua lasta arjessa?

Palveluntuottaja tukee sijoitettua lasta arjessa ensisijaisesti vahvistamalla sijaisperheen valmiuksia ja osaamista. Kun sijaisvanhemmilla on käytössään riittävästi ohjausta, koulutusta ja ammatillista tukea, heillä on paremmat edellytykset tarjota lapselle turvallista, vakaata ja jatkuvaa arkea.

Sijoitetun lapsen tilanteessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat usein koko sijaisperheen arkeen. Tämän vuoksi tuen tulisi olla yksilöllisesti suunniteltua ja perustua hoidettavan lapsen tarpeisiin sekä huomioida perhehoitajan omat valmiudet ja koko perheen tilanne. Hyvä tuki mukautuu lapsen ja perheen muuttuviin tarpeisiin sijoituksen edetessä.

Palveluntuottajan käytännön arvo voi olla siinä, että sijaisperheen ympärille rakennetaan jatkuva tukirakenne. Perheellä voi olla nimettyjä ammattilaisia, joiden kanssa se voi käsitellä arjen tilanteita, kehittää omaa osaamistaan ja hakea apua silloin, kun sijoituksen aikana syntyy haastavia tilanteita. Tämä jatkuva ammatillinen läsnäolo voi olla merkittävä tekijä sijoituksen onnistumisessa lapsen kannalta.

Me Go Strongilla tuemme sijaisperheen arkea moniammatillisen tiimin voimin, johon kuuluu muun muassa sosionomeja, psykologi ja erityisopettaja. Tämä mahdollistaa lasten erilaisten tarpeiden huomioimisen kokonaisvaltaisesti.

Kuka vastaa perhehoidon valvonnasta ja laadusta?

Perhehoidon valvonnasta ja laadusta vastaa viime kädessä hyvinvointialue, jolla on järjestämisvastuu lastensuojelun ja perhehoidon palveluista. Hyvinvointialue valvoo myös yksityisten palveluntuottajien toimintaa, ja yhteistyö perustuu sopimukseen, joka määrittää palvelun sisällön, vaatimukset ja seurannan.

Sopimus hyvinvointialueen ja palveluntuottajan välillä on keskeinen laadunhallinnan väline. Se määrittää, millaista palvelua palveluntuottaja tuottaa, millaisia vaatimuksia palvelulle asetetaan ja miten palvelun sisältöä ja toteutumista seurataan. Palveluntuottaja on siis vastuussa hyvinvointialueelle siitä, että se toimii sovitun mukaisesti.

Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on oma keskeinen roolinsa laadun varmistamisessa. Hän seuraa lapsen tilannetta ja vastaa hänelle kuuluvista lastensuojelun viranomaistehtävistä riippumatta siitä, onko perhehoidon toteuttamisessa mukana yksityinen palveluntuottaja vai ei.

Mitä eroa on palveluntuottajan ja kunnan sosiaalityön roolilla?

Palveluntuottajan ja sosiaalityön roolien tärkein ero on viranomaisvastuussa. Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä käyttää julkista valtaa ja tekee lastensuojelun viranomaisratkaisut. Palveluntuottajalle ei siirry tätä viranomaistoimivaltaa, vaan sen tehtävänä on tuottaa sovittuja perhehoidon palveluja ja tukea sijaisperhettä käytännön työssä.

Roolit täydentävät toisiaan sen sijaan, että ne olisivat vastakkaisia. Sosiaalityöntekijä vastaa lapsen kokonaistilanteen seurannasta, viranomaisratkaisuista ja lapsen edun turvaamisesta lastensuojelulain edellyttämällä tavalla. Palveluntuottaja puolestaan voi vastata sijaisperheen käytännön tuesta, valmennuksesta ja arjen ohjauksesta.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että sijaisperhe voi olla yhteydessä palveluntuottajan ammattilaisiin arjen kysymyksissä, kasvatustilanteissa ja jaksamisen tukemisessa, kun taas lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä on se taho, joka tekee lapsen sijoitukseen liittyvät viralliset päätökset ja vastaa lastensuojelun kokonaisprosessista.

Milloin perhehoitoon tarvitaan palveluntuottajan lisätuki?

Palveluntuottajan lisätukea tarvitaan erityisesti silloin, kun lapsen tarpeet ovat vaativia, sijoituksessa tapahtuu muutoksia tai sijaisperhe kohtaa tilanteita, joihin sen omat voimavarat eivät yksin riitä. Tuki on kuitenkin parhaimmillaan jatkuvaa, ei vain kriiseihin reagoivaa.

Sijaisperhetoiminta edellyttää paljon muutakin kuin yksittäisen sijoituspaikan löytämistä. Järjestelmä tarvitsee jatkuvasti uusia soveltuvia sijaisperheitä, lasten erilaisiin tarpeisiin vastaavia perheitä sekä sijaisvanhempien osaamisen ja jaksamisen tukemista. Palveluntuottajat voivat täydentää hyvinvointialueen palveluverkostoa juuri näillä osa-alueilla.

Lisätukea voidaan tarvita esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:

  • Lapsen käyttäytymisessä tai voinnissa tapahtuu merkittäviä muutoksia
  • Sijaisperheessä on elämäntilanteen muutos, joka vaikuttaa arjen sujumiseen
  • Sijoituksen alkuvaiheessa, kun lapsi ja perhe vasta totuttelevat toisiinsa
  • Sijaisvanhempi tarvitsee lisää osaamista lapsen erityistarpeiden kohtaamiseen
  • Yhteistyö biologisten vanhempien tai muun verkoston kanssa vaatii ammatillista tukea

Perhehoitoliitto korostaa, että vaikuttavan perhehoidon tuen tulisi olla yksilöllisesti suunniteltua ja perustua nimenomaan hoidettavan lapsen tarpeisiin sekä perhehoitajan omiin valmiuksiin. Tämä tarkoittaa, että lisätuen tarve arvioidaan aina tilanteen mukaan, eikä tuki ole kaikille samanlaista. Parhaimmillaan palveluntuottajan rooli on auttaa luomaan olosuhteet, joissa sijaisperheellä on riittävästi osaamista, tukea ja voimavaroja vastata sijoitetun lapsen tarpeisiin pitkäjänteisesti – ja tämä työ kumpuaa toimintaamme ohjaavista arvoista ja periaatteista.