22.10.2026

Hyvinvointialue vastaa lastensuojelun järjestämisestä ja tekee kaikki viranomaisratkaisut, kuten huostaanotot. Palveluntuottaja tuottaa käytännön hoiva- ja tukipalvelut hyvinvointialueen kanssa sovitun mukaisesti, ja sijaisperhe tarjoaa lapselle kodinomaisen kasvuympäristön. Kaikki kolme toimivat saman lapsen hyväksi, mutta jokaisella on selkeästi oma roolinsa. Tässä artikkelissa käymme läpi, mitä kukin osapuoli tekee ja miten yhteistyö toimii käytännössä.

Mitä tehtäviä hyvinvointialueella on lastensuojelussa?

Hyvinvointialue vastaa lastensuojelun järjestämisestä kokonaisuudessaan. Se tekee kaikki lakisääteiset viranomaisratkaisut, kuten päätökset huostaanotosta ja sijaishuoltopaikasta, ja sen järjestämisvastuu säilyy voimassa riippumatta siitä, tuottaako se palvelut itse vai hankkiiko se ne ulkopuoliselta palveluntuottajalta.

Käytännössä hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä vastaa lapsen asiakkuudesta alusta loppuun. Hän arvioi lapsen ja perheen tilanteen, suunnittelee tarvittavat tukitoimet ja seuraa, että lapsen etu toteutuu. Hyvinvointialue myös rahoittaa lastensuojelupalvelut ja valvoo, että palveluntuottajat toimivat sovitulla tavalla.

Lastensuojelussa hyvinvointialue voi tuottaa palveluja omana toimintanaan tai hankkia niitä yksityisiltä palveluntuottajilta. Tämä ei kuitenkaan siirrä vastuuta pois hyvinvointialueelta. Viranomainen pysyy aina viranomaisena.

Mitä palveluntuottaja tekee, mitä hyvinvointialue ei tee?

Yksityinen palveluntuottaja tuottaa käytännön lastensuojelupalvelut, kuten sijaishuollon lastenkodeissa tai avohuollon tukitoimet, hyvinvointialueen kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta. Palveluntuottaja ei tee viranomaisratkaisuja, vaan vastaa arjen hoivasta, tuesta ja kasvatuksesta.

Palveluntuottajat täydentävät hyvinvointialueiden palvelutuotantoa, lisäävät kapasiteettia ja voivat tuoda palveluverkostoon erilaista osaamista. Tarkoituksena ei ole muodostaa julkisesta järjestelmästä erillistä rinnakkaista rakennetta, vaan varmistaa, että lapselle löytyy juuri hänen tarpeisiinsa sopiva sijaishuoltopaikka tai tukimuoto silloin, kun hyvinvointialueen oma palvelutuotanto ei yksin kata tarvetta.

Palveluntuottajan ja hyvinvointialueen välisessä sopimuksessa määritellään tarkasti palvelun sisältö ja vastuut. Sopimuksessa sovitaan muun muassa siitä, millaista valmennusta, työnohjausta ja koulutusta palveluntuottaja tarjoaa perhehoitajille, sekä muista käytännön järjestelyistä.

Me Go Strongilla toimimme juuri tässä roolissa. Tuotamme sijaishuoltopalveluita kahdessa lastenkodissamme Espoossa sekä monipuolisia avohuollon palveluita pääkaupunkiseudulla. Käytännön työ tapahtuu meidän moniammatillisen tiimimme voimin, mutta viranomaisvastuu pysyy aina hyvinvointialueella. Toimintamme perustuu vahvoihin arvoihin ja eettisiin periaatteisiin.

Mikä on sijaisperhe ja miten se eroaa lastenkodista?

Sijaisperhe eli perhehoitaja tarjoaa sijoitetulle lapselle kodinomaisen kasvu- ja elinympäristön tavallisessa perheessä. Lastenkoti puolestaan on ammatillisesti johdettu laitos, jossa useampi lapsi asuu yhdessä koulutetun henkilöstön kanssa. Suurin ero on arjen ympäristö: perhehoito on kodinomaisempaa, laitoshoito taas rakenteellisempaa.

Perhehoito lastensuojelun sijaishuoltomuotona on lastensuojelussa ensisijainen vaihtoehto laitoshuoltoon nähden silloin, kun lapsen etu ja tarpeet voidaan turvata perhehoidossa riittävien tukitoimien avulla. THL:n vuoden 2024 tilastojen mukaan noin 53 prosenttia vuoden lopussa huostassa olleista lapsista asui perhehoidossa. Alle kouluikäisistä lapsista yli 80 prosenttia oli sijoitettuna perhehoitoon, kun taas yli 16-vuotiaista vastaava osuus oli alle 30 prosenttia.

Laitoshuoltoa käytetään silloin, kun lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen edun mukaisesti perhehoidossa. Näin voi olla esimerkiksi silloin, kun lapsi tarvitsee erityistä ammatillista tukea, moniammatillista osaamista tai tiivistä ympärivuorokautista hoivaa. Perhehoitajaksi ryhtyvältä edellytetään tehtävään soveltuvaa ennakkovalmennusta ja soveltuvuuden arviointia ennen tehtävän aloittamista.

Kuka päättää, minne lapsi sijoitetaan?

Päätöksen lapsen sijaishuoltopaikasta tekee aina hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä. Päätös perustuu lapsen yksilölliseen tilanteeseen, ja siinä huomioidaan lapsen tarpeet, huostaanoton perusteet, läheisten ihmissuhteiden säilyminen, hoidon jatkuvuus sekä mahdollisuuksien mukaan lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta.

Sijaishuoltopaikan valinta ei ole kaavamainen prosessi. Kaikille lapsille ei sovi samanlainen sijaisperhe tai yksikkö, ja sopivan paikan löytyminen edellyttää riittävän laajaa ja monipuolista palveluverkostoa. Juuri tämän vuoksi yksityisiä palveluntuottajia käytetään täydentämään hyvinvointialueen omia vaihtoehtoja.

Lapsen oma mielipide ja toiveet otetaan ikätasoisesti huomioon päätöksenteossa. Myös vanhemmilla on mahdollisuus tulla kuulluksi prosessissa, vaikka lopullinen päätösvalta on aina viranomaisella.

Miten eri osapuolet tekevät yhteistyötä lapsen parhaaksi?

Hyvinvointialue, palveluntuottaja ja sijaisperhe tekevät tiivistä yhteistyötä lapsen asiakassuunnitelman ympärillä. Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijä koordinoi kokonaisuutta, palveluntuottaja vastaa arjen toteutuksesta ja sijaisperhe tarjoaa kodin. Yhteinen tavoite on lapsen hyvinvointi, turvallisuus ja tulevaisuuden mahdollisuudet.

Käytännön yhteistyö tarkoittaa säännöllisiä palavereja, yhteisiä arviointeja ja avointa tiedonvaihtoa. Lapsen asiakassuunnitelma päivitetään tarpeen mukaan, ja kaikki osapuolet sitoutuvat sen tavoitteisiin. Myös lapsen vanhemmat ja lähiverkosto ovat tärkeä osa tätä kokonaisuutta silloin, kun se on lapsen edun mukaista.

Hyvä yhteistyö rakentuu avoimuuden ja dialogisuuden varaan. Tämä tarkoittaa, että lapsen ääni, perheen näkökulma ja ammattilaisten osaaminen yhdistyvät ratkaisuissa, jotka parhaiten tukevat lapsen kasvua ja kehitystä. Lastensuojelussa kenenkään yksin ei tarvitse kantaa kaikkea, eikä pidäkään.