10.06.2026

Sijaisvanhemman kodissa eletään tavallista perhearkea, joka rakentuu rutiinien, koulunkäynnin ja yhteisten hetkien varaan. Arki sisältää samoja elementtejä kuin muissakin perheissä: aamuiset kiireet, kotiläksyt, harrastukset ja iltarutiinit. Sijaislapsi tarvitsee kuitenkin usein enemmän kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja johdonmukaista tukea sopeutuakseen uuteen ympäristöön ja voidakseen luottaa aikuisiin.

Miten sijaislapsi sopeutuu uuteen kotiin?

Sijaislapsi sopeutuu uuteen kotiin vähitellen tutustumalla perheenjäseniin, oppimalla kodin säännöt ja rutiinit sekä rakentamalla luottamusta uusiin hoitajiin. Sopeutumisprosessi kestää yleensä kuukausista vuoteen riippuen lapsen iästä, aikaisemmista kokemuksista ja sijoituksen syystä.

Alkuvaiheessa lapsi saattaa testata rajoja ja käyttäytyä haastavasti. Tämä on täysin normaalia, sillä lapsi on saattanut kokea pettymyksiä ja luottamuksen murtumista aiemmin. Kiintymyssuhteen rakentaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Lapsi tarvitsee johdonmukaista, turvallista ja ennustettavaa arkea.

Tutustumisjakso aloitetaan usein lyhyillä tapaamisilla, jotka pidentyvät vähitellen. Lapsen omat tavarat ja lelut auttavat luomaan jatkuvuuden tunnetta. Tärkeää on kunnioittaa lapsen omaa tahtia sopeutumisessa ja antaa tilaa myös vaikeille tunteille. Ammattilaisten tuki on keskeistä tässä vaiheessa.

Millainen on tyypillinen arkipäivä sijaisperheessä?

Tyypillinen arkipäivä sijaisperheessä alkaa aamurutiineilla, jatkuu koulupäivän tai päivähoidon kautta ja päättyy iltarutiineihin aivan kuten muissakin perheissä. Erityishuomiota kiinnitetään johdonmukaisuuteen, turvallisuuden tunteeseen ja lapsen yksilöllisiin tarpeisiin.

Aamulla herätys tapahtuu riittävän ajoissa, jotta kiire ei stressaa lasta. Aamupala syödään yhdessä ja kouluvalmistelut hoidetaan rauhallisesti. Koulupäivän aikana sijaisvanhemmat saattavat olla yhteydessä opettajiin varmistaakseen, että koulunkäynti sujuu hyvin.

Iltapäivä sisältää kotiläksyjen tekemistä, mahdollisia harrastuksia ja yhteistä aikaa perheen kanssa. Rutiinit kuten päivällinen, ulkoilu tai leikki luovat turvallisuuden tunnetta. Iltarutiinit voivat olla erityisen tärkeitä traumatisoituneelle lapselle – lukuhetki, keskustelu päivän tapahtumista ja rauhoittuminen nukkumaan.

Viikonloput tarjoavat mahdollisuuden yhteisiin aktiviteetteihin, kuten retkiin, askarteluun tai pelien pelaamiseen. Myös biologisten vanhempien tapaamiset ajoitetaan usein viikonlopuille.

Mitä haasteita sijaisvanhemmat kohtaavat arjessa?

Sijaisvanhemmat kohtaavat arjessa haasteita, jotka liittyvät traumatisoituneen lapsen erityistarpeisiin, käyttäytymisongelmiin, biologisten vanhempien kanssa toimimiseen ja oman jaksamisen ylläpitämiseen. Nämä haasteet vaativat kärsivällisyyttä, ymmärrystä ja ammatillista tukea.

Lapsen mahdolliset traumakokemukset voivat ilmetä univaikeuksina, aggressiivisuutena, vetäytymisenä tai regressiona. Sijaisvanhemman on opittava tunnistamaan nämä merkit ja reagoimaan niihin rakentavasti. Koulunkäynnin tukeminen voi olla haastavaa, jos lapsella on oppimisvaikeuksia tai keskittymisvaikeuksia.

Biologisten vanhempien kanssa tehtävä yhteistyö vaatii diplomatiaa ja ammatillisuutta. Tapaamisjärjestelyt, yhteydenpito ja lapsen tunteiden käsittely tapaamisten jälkeen voivat olla vaativia tilanteita.

Oman perheen tasapainon säilyttäminen on tärkeää. Jos perheessä on omia lapsia, heidän tarpeensa on myös huomioitava. Parisuhteen hoitaminen ja oman jaksamisen varmistaminen vaativat tietoista panostusta.

Kuinka sijaisvanhemmat saavat tukea arkeen?

Sijaisvanhemmat saavat tukea arkeen moniammatilliselta tiimiltä, joka sisältää sosiaalityöntekijöitä, psykologeja ja muita lastensuojelun ammattilaisia. Tuki sisältää säännöllistä ohjausta, kriisiapua, vertaistukea ja täydennyskoulutusta.

Säännölliset ohjaus- ja tukikeskustelut auttavat käsittelemään arjen haasteita ja etsimään ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin. Ammattilainen voi antaa konkreettisia vinkkejä lapsen käyttäytymisen ymmärtämiseen ja ohjaamiseen.

Kriisitilanteissa on saatavilla ympärivuorokautista tukea. Tämä voi olla tarpeen esimerkiksi lapsen akuutin käyttäytymisen tai terveydellisen ongelman yhteydessä. Vertaistukiryhmät tarjoavat mahdollisuuden jakaa kokemuksia muiden sijaisvanhempien kanssa.

Meillä Go Strongilla tarjoamme kattavaa tukea sijaisvanhemmille. Saat käyttöösi digitaalisen järjestelmän, joka helpottaa arkea ja raportointia. Verkostomme tarjoaa vertaistukea ja mahdollisuuden keskustella muiden perhehoitajien sekä työnohjaajan kanssa.

Miten sijaisvanhemmuus vaikuttaa omiin lapsiin?

Sijaisvanhemmuus vaikuttaa omiin lapsiin positiivisesti opettamalla empatiaa, solidaarisuutta ja monimuotoisuuden arvostamista, mutta se voi myös aiheuttaa mustasukkaisuutta, turvattomuutta tai huolta vanhempien jakautuvasta huomiosta. Vaikutukset riippuvat lapsen iästä, persoonallisuudesta ja siitä, miten asia käsitellään perheessä.

Positiiviset vaikutukset näkyvät usein pitkällä aikavälillä. Lapset oppivat ymmärtämään, että kaikilla lapsilla ei ole samanlaisia lähtökohtia elämään. He kehittävät sosiaalisia taitoja ja oppivat auttamaan muita. Monet aikuiset, jotka ovat kasvaneet sijaisperheessä, kertovat kokemuksen rikastuttaneen heidän elämäänsä.

Haasteita voi syntyä, jos oma lapsi kokee jäävänsä vähemmälle huomiolle tai jos sijaislapsen käyttäytyminen on häiritsevää. Vanhempien on tärkeää varmistaa, että jokainen lapsi saa riittävästi yksilöllistä huomiota ja että kotona vallitsevat selkeät säännöt kaikille.

Avoin keskustelu ja ikätasoinen selittäminen auttavat omia lapsia ymmärtämään tilannetta. On tärkeää kuunnella lasten huolia ja antaa heille mahdollisuus ilmaista tunteitaan. Ammatillinen tuki on saatavilla myös perheen omille lapsille tarvittaessa.