26.05.2026

Tukiperhe ottaa lapsen luokseen yleensä kerran kuukaudessa viikonlopuksi, mutta tapaamiset voivat vaihdella lapsen ja perheen tarpeiden mukaan. Tapaamistiheys suunnitellaan aina yksilöllisesti yhdessä biologisen perheen, lastensuojelun työntekijöiden ja tukiperheen kanssa. Tukiperhetoiminta tarjoaa lapselle säännöllistä tukea ja vanhemmille mahdollisuuden hengähtää arjen keskellä.

Mitkä tekijät vaikuttavat tukiperheen tapaamistiheyteen?

Tukiperheen tapaamistiheyttä määrittävät ensisijaisesti lapsen ikä, tarpeet, perheen tilanne ja sijoituksen tavoitteet. Nuoremmat lapset saattavat tarvita tiheämpiä mutta lyhyempiä tapaamisia, kun taas vanhemmat lapset voivat viettää pidempiä jaksoja tukiperheessä harvemmin.

Perheen akuutti tilanne vaikuttaa merkittävästi tapaamisten rytmiin. Jos vanhemmat käyvät läpi kriisiä tai tarvitsevat intensiivistä tukea, tukiperhe voi ottaa lapsen luokseen useammin. Toisaalta, kun perheen tilanne vakiintuu, tapaamiset voivat harventua tai muuttua säännöllisemmiksi.

Lapsen sopeutuminen tukiperheeseen on toinen keskeinen tekijä. Alussa tapaamisten tulee olla varovaisia ja lyhyitä, jotta lapsi ehtii tutustua uuteen ympäristöön turvallisesti. Kun luottamussuhde rakentuu, voidaan siirtyä pidempiin jaksoihin.

Myös tukiperheen omat resurssit ja elämäntilanne vaikuttavat siihen, kuinka usein he voivat ottaa lapsen luokseen. Avointa keskustelua tarpeiden ja mahdollisuuksien välillä käydään säännöllisesti kaikkien osapuolten kanssa.

Kuinka pitkiä jaksoja lapsi viettää tukiperheessä?

Lapsi viettää tukiperheessä tyypillisesti viikonlopun kerrallaan, eli perjantai-illasta sunnuntai-iltaan. Jakson pituus voi vaihdella muutamasta tunnista useampaan päivään riippuen lapsen iästä ja tarpeista.

Pienet lapset aloittavat usein lyhyemmillä jaksoilla, kuten muutaman tunnin vierailuilla, jotta ero vanhemmista ei tunnu liian raskaalta. Vähitellen jaksoja voidaan pidentää, kun lapsi tottuu tukiperheeseen ja kokee olonsa turvalliseksi.

Kouluikäiset lapset voivat viettää koko viikonlopun tukiperheessä, mikä antaa heille mahdollisuuden osallistua perheen toimintaan ja kokea normaalia perhe-elämää. Joskus jakso voi sisältää myös arkipäiviä, erityisesti lomien aikana tai erityisissä tilanteissa.

Nuorten kanssa jaksot voivat olla joustavampia ja ne suunnitellaan yhdessä nuoren toiveiden mukaan. Tärkeintä on, että jakso tuntuu lapsesta luontevalta eikä aiheuta turhaa stressiä kummallekaan perheelle.

Milloin tukiperhetoiminta päättyy tai muuttuu?

Tukiperhetoiminta päättyy yleensä silloin, kun biologisen perheen tilanne on vakiintunut eikä tukea enää tarvita, tai kun lapsi siirtyy muiden palveluiden piiriin. Päätös tehdään aina moniammatillisessa tiimissä yhdessä kaikkien osapuolten kanssa.

Toiminta voi päättyä myös luonnollisesti lapsen kasvaessa. Teini-ikäiset saattavat itse haluta lopettaa tukiperhetoiminnan, kun he hakevat itsenäisyyttä ja haluavat viettää vapaa-aikansa kavereidensa kanssa. Tämä on normaalia kehitystä, jota tuetaan.

Joskus tukiperhetoiminta muuttuu muuksi tuen muodoksi. Esimerkiksi intensiivisempi tuki voidaan korvata kevyemmällä tuella, tai tukiperheestä voi tulla lapselle pysyvä tukiverkko, joka jatkuu vielä varsinaisen perhehoidon tarpeen päätyttyäkin.

Myös tukiperheen elämäntilanteen muutokset voivat johtaa toiminnan päättymiseen. Tällöin pyrimme löytämään lapselle uuden, sopivan tukiperheen, jotta tuen jatkuvuus säilyy mahdollisimman hyvin.

Miten tukiperhe ja biologinen perhe tekevät yhteistyötä?

Tukiperhe ja biologinen perhe tekevät yhteistyötä säännöllisen kommunikaation, yhteisten tapaamisten ja lapsen asioiden koordinoinnin kautta. Yhteistyö perustuu avoimuuteen, kunnioitukseen ja lapsen edun asettamiseen etusijalle kaikessa toiminnassa.

Säännöllinen yhteydenpito on yhteistyön perusta. Tukiperhe kertoo vanhemmille lapsen viikonlopusta, mielialasta ja mahdollisista erityisistä tapahtumista. Vastavuoroisesti vanhemmat jakavat tärkeää tietoa lapsen tilanteesta, rutiineista ja mahdollisista huolenaiheista.

Yhteiset tapaamiset, kuten kahvittelut tai perhejuhlat, voivat vahvistaa luottamusta ja yhteishenkeä. Nämä tilaisuudet antavat mahdollisuuden tutustua paremmin ja keskustella lapsen asioista rennommassa ilmapiirissä.

Lapsen arjen sujuvuuden kannalta on tärkeää, että molemmat perheet noudattavat yhteisesti sovittuja käytäntöjä. Tämä koskee esimerkiksi nukkumaanmenoaikoja, ruokailutottumuksia ja sääntöjä. Johdonmukaisuus auttaa lasta tuntemaan olonsa turvalliseksi molemmissa ympäristöissä.

Meillä Go Strongilla tuemme tätä yhteistyötä moniammatillisen tiimimme avulla. Tarjoamme tukiperheille koulutuksen ja säännöllistä ohjausta, jotta he osaavat toimia lapsen parhaaksi yhdessä biologisen perheen kanssa arvojemme mukaisesti. Jos harkitset tukiperheeksi ryhtymistä, autamme sinua rakentamaan toimivan yhteistyösuhteen lapsen perheen kanssa.