01.09.2026

Sijaisvanhemmaksi voivat ryhtyä yli 25-vuotiaat henkilöt tai pariskunnat, joilla on vakaa taloudellinen tilanne, terveydentila ja asumisympäristö. Sosiaalitoimisto arvioi hakijoiden soveltuvuutta kokonaisvaltaisesti, eikä perhekokomus tai aiempi lapsettomuus ole este sijaisvanhemmuudelle. Prosessi sisältää PRIDE-valmennuksen, kotikäynnit ja perusteellisen selvityksen hakijan valmiuksista.

Mitä vaatimuksia sijaisvanhemmille asetetaan Suomessa?

Sijaisvanhemmille asetetaan Suomessa selkeät vaatimukset, jotka varmistavat lapsen turvallisuuden ja hyvinvoinnin. Hakijan tulee olla täysi-ikäinen ja yleensä vähintään 25-vuotias. Sosiaalitoimisto arvioi hakijan terveydentilaa, taloudellista vakautta ja asumisympäristön turvallisuutta.

Taloudellisen tilanteen tulee olla kohtuullisen vakaa, vaikka lapsen sijoitustilanteessa perhehoitajalta saatetaan edellyttää kotiin jäämistä lyhytaikaisesti. Työtä on kuitenkin mahdollista jatkaa myöhemmin normaalisti.

Asumisvaatimuksissa arvioidaan kodin turvallisuutta ja sopivuutta lapsen tarpeisiin. Lapsella tulee olla oma tila, ja kodin on oltava turvallinen kasvuympäristö. Perheolosuhteissa painotetaan vakautta ja kykyä sitoutua pitkäaikaiseen vastuuseen.

Sijaisvanhemmaksi ei voi ryhtyä, jos perheessä on aktiivinen lastensuojelun asiakkuus, akuutti mielenterveys- tai päihdeongelma, menossa oleva elämänkriisi tai merkittävää rikostustaa. Myös työkykyyn vaikuttavat sairaudet voivat olla esteenä.

Miten sijaisvanhemmaksi hakeutumisprosessi etenee käytännössä?

Sijaisvanhemmaksi hakeutuminen alkaa yhteydenotolla kunnan sosiaalitoimistoon tai yksityiseen palveluntuottajaan. Prosessi etenee vaiheittain ja kestää yleensä puolesta vuodesta vuoteen, riippuen hakijan valmiuksista ja tarvittavista selvityksistä.

Prosessi käynnistyy alkuhaastattelulla, jossa kartoitetaan hakijan motivaatiota ja perusedellytyksiä. Tämän jälkeen hakija osallistuu pakolliseen PRIDE-valmennukseen, joka muodostuu sanoista Parents Resources for Information, Development and Education.

PRIDE-valmennus sisältää yhdeksän teemallista ryhmätapaamista ja kirjallisia kotitehtäviä. Valmennus kestää useamman kuukauden, ja sen aikana hakija voi rauhassa harkita sijaisvanhemmuutta. Kouluttajina toimivat kokenut sijaisvanhempi ja sosiaalityöntekijä.

Valmennuksen aikana tehdään kotikäyntejä, joissa arvioidaan asuinympäristöä ja perheen dynamiikkaa. Hakijalta pyydetään myös terveyslausuntoja, rikosrekisteriote ja taloudellinen selvitys. Lopullinen päätös tehdään kaikkien selvitysten perusteella.

Voivatko yksinhuoltajat tai pariskunnat ilman lapsia ryhtyä sijaisvanhemmiksi?

Yksinhuoltajat ja lapsettomat pariskunnat voivat ehdottomasti ryhtyä sijaisvanhemmiksi. Perheen kokoonpano ei ole este sijaisvanhemmuudelle, vaan tärkeämpää on hakijan motivaatio, vakaus ja kyky huolehtia lapsesta.

Yksinhuoltajien kohdalla arvioidaan erityisesti tukiverkoston vahvuutta ja kykyä jakaa vastuuta. Lapsettomilla pariskunnilla puolestaan voi olla erityistä motivaatiota ja aikaa keskittyä sijoitetun lapsen tarpeisiin.

Samaa sukupuolta olevat pariskunnat voivat myös hakea sijaisvanhemmiksi. Arvioinnissa painotetaan perheen vakautta, sitoutumista ja kykyä tarjota lapselle turvallinen kasvuympäristö sukupuolesta riippumatta.

Suurperheissä arvioidaan perheen kykyä ottaa vastaan uusi perheenjäsen ja huomioida kaikkien lasten tarpeet tasapuolisesti. Biologisten lasten ikä ja suhtautuminen sijaisvanhemmuuteen kartoitetaan huolellisesti.

Millaista tukea ja koulutusta sijaisvanhemmat saavat?

Sijaisvanhemmat saavat monipuolista tukea ja jatkuvaa koulutusta koko sijoituksen ajan. Jokaiselle sijaisperheelle nimetään kaksi tukityöntekijää, joista sosiaaliohjaaja toimii perheen lähityöntekijänä ja hänen työrooliaan tukee sosiaalityöntekijä.

Tuki sisältää säännölliset tukitapaamiset, täydennyskoulutukset ja puhelinpäivystyksen akuutteja tilanteita varten. Lisäksi järjestetään työnohjaus ja erilaisia vertaistukiryhmiä, joissa sijaisvanhemmat voivat jakaa kokemuksiaan.

Taloudellinen tuki koostuu hoitopalkkiosta ja kulukorvauksesta. Hoitopalkkio määräytyy lapsen iän ja erityistarpeiden mukaan, ja kulukorvaus kattaa lapsen päivittäisistä tarpeista aiheutuvia kustannuksia.

Tuessa painotetaan luottamuksellisuutta, oikea-aikaisuutta, yksilöllisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä. Sijaisvanhemmilla on oikeus vapaapäiviin, joiden aikana järjestetään sijaishoidon perhehoitajan vapaiden aikana.

Mitä erityisosaamista traumatisoituneiden lasten kanssa työskentelyyn tarvitaan?

Traumatisoituneiden lasten kanssa työskentely vaatii erityistä ymmärrystä traumojen vaikutuksista lapsen käyttäytymiseen ja kehitykseen. Sijaisvanhempien tulee osata tunnistaa traumaperäisiä reaktioita ja vastata niihin kärsivällisesti ja ammatillisesti.

Kiintymyssuhdehäiriöt ovat yleisiä sijoitetuilla lapsilla, ja ne voivat ilmetä välttelynä, aggressiivisuutena tai liiallisena kiintymyksenä. Sijaisvanhempien on ymmärrettävä, että haastava käyttäytyminen on usein lapsen tapa selviytyä traumaattisista kokemuksista.

Mielenterveysongelmien tunnistaminen ja niihin reagoiminen edellyttää perehtyneisyyttä lasten psyykkiseen kehitykseen. Sijaisvanhempien tulee osata hakea apua ajoissa ja tehdä yhteistyötä ammattilaisten kanssa.

Erityisosaamista kehitetään jatkuvalla koulutuksella ja ammatillisella tuella. Moniammatillinen verkosto, johon kuuluu sosionomeja, psykologeja, erityisopettajia ja terapeuteista, tukee sijaisvanhempia haastavissa tilanteissa. Traumatietoinen hoiva edellyttää pitkäjänteisyyttä ja ammatillista otetta, jota tuetaan säännöllisellä ohjauksella ja vertaistuella.

Sijaisvanhemmuus on merkityksellinen tapa tukea lastensuojelupalveluita ja tarjota lapsille turvallinen koti. Prosessi vaatii sitoutumista ja valmistautumista, mutta tarjoaa vastineeksi ainutlaatuisen mahdollisuuden tehdä pysyvä muutos lapsen elämässä. Ammatillinen tuki ja koulutus varmistavat, että sijaisvanhemmat pystyvät vastaamaan myös haastavimpiin tilanteisiin.