Miten tukea nuorta kriisin tai menetyksen jälkeen?

14.08.2025

Nuoren kohdatessa kriisin tai menetyksen, tärkeintä on tarjota turvallista läsnäoloa ja kuuntelevaa tukea. Aikuisen rauhallinen suhtautuminen ja kyky vastaanottaa nuoren tunteet auttavat selviytymisprosessissa. Myönteinen kommunikaatio ja toivon ylläpitäminen ovat keskeisiä tukemisen keinoja. Nuori tarvitsee tilaa ilmaista tunteitaan omaan tahtiinsa, mutta myös rutiinien ja normaalin arjen jatkuvuutta. Kärsivällinen, empaattinen tuki ja tarvittaessa ammattiavun piiriin ohjaaminen auttavat nuorta rakentamaan resilienssiä vaikeissakin elämäntilanteissa.

Miten tunnistaa nuoren kriisi tai surureaktion merkit?

Nuoren kriisi- ja surureaktiot ilmenevät monin eri tavoin riippuen persoonasta, iästä ja tilanteesta. Yleisiä merkkejä ovat muutokset käyttäytymisessä, tunne-elämässä ja fyysisessä voinnissa. Nuori saattaa vetäytyä sosiaalisista tilanteista, menettää kiinnostuksensa aiemmin tärkeisiin asioihin tai reagoida voimakkaalla vihalla tai surulla.

Fyysisinä oireina voi esiintyä unihäiriöitä, ruokahalun muutoksia, päänsärkyä tai vatsakipua. Psyykkisiä reaktioita ovat usein ahdistuneisuus, keskittymisvaikeudet, mielialan vaihtelut ja alakuloisuus. Sosiaalisella tasolla nuori saattaa eristäytyä ystävistään tai perheestään, vältellä puhumista tai muuttaa käytöstään huomattavasti.

On tärkeää ymmärtää, että normaaliin kriisireaktioon kuuluu väliaikainen oireilu, joka yleensä helpottaa ajan myötä. Huolestuttavia merkkejä ovat pitkittyneet (yli kuukauden kestävät) voimakkaat oireet, itsetuhoiset ajatukset tai puheet, täydellinen eristäytyminen tai kyvyttömyys hoitaa arkisia toimintoja. Myös merkittävä muutos koulusuoriutumisessa voi olla merkki avun tarpeesta.

Miksi positiivinen kommunikaatio on tärkeää kriisissä olevalle nuorelle?

Positiivinen kommunikaatio luo turvallisuuden tunnetta ja toivoa tilanteessa, jossa nuoren maailma on järkkynyt. Myönteinen puhetapa auttaa nuorta näkemään, että vaikeistakin kokemuksista voi selviytyä ja elämä jatkuu kriisin jälkeen. Tämä ei tarkoita vaikeuksien vähättelyä vaan toivon näkökulman ylläpitämistä vaikeimpinakin hetkinä.

Negatiivinen puhetapa voi vahvistaa nuoren kokemaa epätoivoa ja toivottomuutta. Esimerkiksi ”et koskaan selviä tästä” -tyyppiset ilmaisut voivat juurtua nuoren ajatteluun ja muodostua itseään toteuttaviksi ennusteiksi. Sen sijaan positiivinen kommunikaatio rakentaa resilienssiä eli psyykkistä joustavuutta ja kykyä selviytyä haasteista.

Myönteinen lähestymistapa ei kiellä vaikeiden tunteiden olemassaoloa tai oikeutusta, vaan tarjoaa niiden rinnalle toivon näkökulman. Se viestii nuorelle: ”Tämä on vaikeaa, mutta olet riittävän vahva selviytymään, ja minä olen tukenasi tässä prosessissa.” Tällainen viestintä tukee nuoren omaa selviytymiskykyä ja itsetuntoa.

Millaiset sanat ja ilmaisut tukevat nuorta parhaiten surutyössä?

Tukea antavat ilmaisut lähtevät aidosta empatiasta ja nuoren kokemuksen hyväksymisestä. ”Olen tässä sinua varten” ja ”Saat tuntea juuri niin kuin tunnet” ovat vahvoja viestejä, jotka antavat nuorelle tilaa käsitellä kokemustaan turvallisesti. On tärkeää välttää kokemuksen vähättelyä tai vertailua muiden tilanteisiin.

Rakentavia ilmaisuja ovat esimerkiksi:

• ”On täysin ymmärrettävää, että tunnet näin tässä tilanteessa.”
• ”Olet osoittanut jo nyt valtavaa vahvuutta tässä tilanteessa.”
• ”Tämä tilanne on väliaikainen, vaikka se nyt tuntuukin loputtomalta.”
• ”Selvitään tästä yhdessä, askel kerrallaan.”
• ”Sinun ei tarvitse olla vahva joka hetki, on OK pyytää apua.”

Välttämisen arvoisia ilmaisuja ovat kaikki, jotka vähättelevät nuoren kokemusta tai antavat ymmärtää, että hänen pitäisi ”päästä yli” tietyssä ajassa. Myös kohtuuttoman optimistiset lupaukset (”kaikki järjestyy”) voivat tuntua epäaidoilta. Sen sijaan realistinen toivo ja läsnäolo ovat arvokkaita.

Milloin nuori tarvitsee ammattiapua kriisin käsittelyssä?

Ammattiapua on syytä hakea, jos nuoren oireilu on erityisen voimakasta, pitkittynyttä tai alkaa haitata merkittävästi arkielämää ja toimintakykyä. Erityisen huolestuttavia merkkejä ovat itsetuhoiset ajatukset tai teot, päihteiden lisääntynyt käyttö, pitkittynyt unettomuus tai ruokahaluttomuus sekä täydellinen eristäytyminen sosiaalisista kontakteista.

Lisäksi ammattiapua kannattaa harkita, jos:

• Nuori itse toivoo tai pyytää apua
• Kriisireaktio ei lainkaan lievene ajan myötä
• Nuoren käytös muuttuu radikaalisti
• Koulusuoriutuminen romahtaa pitkäksi aikaa
• Nuori kokee voimakasta syyllisyyttä tai häpeää tapahtuneesta

Ammattiapua on saatavilla kouluterveydenhuollon, perheneuvolan, nuorisopsykiatrian ja kolmannen sektorin toimijoiden kautta. Akuutissa tilanteessa apua saa myös kriisipäivystyksestä. Nuoren kanssa kannattaa keskustella avoimesti avun hakemisesta ja painottaa, että avun pyytäminen on vahvuuden, ei heikkouden merkki.

Kuinka ylläpitää myönteistä keskusteluyhteyttä kriisin kokeneen nuoren kanssa?

Myönteisen keskusteluyhteyden perusta on aito läsnäolo ja kuuntelemisen taito. Anna nuorelle aikaa ja tilaa puhua, kun hän on siihen valmis, mutta älä painosta keskusteluun. Osoita kiinnostusta nuoren ajatuksia kohtaan ilman tuomitsemista tai hätiköityjä neuvoja. Keskustelun ei aina tarvitse keskittyä kriisiin tai suruun – tavallinen jutustelu arjen asioista on yhtä arvokasta.

Käytännön toimintatapoja avoimen keskusteluyhteyden ylläpitämiseksi:

• Luo säännöllisiä hetkiä yhdessäololle ilman suorituspaineita
• Osoita, että olet käytettävissä, kun nuori haluaa puhua
• Kunnioita nuoren yksityisyyttä ja tarvetta käsitellä asiaa omassa tahdissa
• Kysymysten sijaan käytä toteamuksia: ”Näytät surulliselta tänään”
• Tarjoa mahdollisuuksia erilaisiin ilmaisutapoihin: keskustelu, kirjoittaminen, luova toiminta

Muista, että nuoren näennäinen haluttomuus keskusteluun ei välttämättä tarkoita, ettei hän arvostaisi läsnäoloasi. Pelkkä yhdessäolo voi luoda turvallisuuden tunnetta, vaikka sanoja ei vaihdettaisikaan.

Kriisistä selviytymisen tukeminen – käytännön vinkit arkeen

Arjen rutiinit ja ennakoitavuus luovat turvaa kriisin keskellä. Säilytä normaalit arkirutiinit mahdollisimman hyvin, mutta ole valmis joustamaan niistä tarvittaessa. Fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen – riittävä uni, ravitsemus ja liikunta – tukee myös psyykkistä toipumista.

Konkreettisia keinoja nuoren resilienssin vahvistamiseksi:

• Auta nuorta tunnistamaan omat voimavaransa ja selviytymiskeinonsa
• Rohkaise asteittain normaaliin arkeen ja harrastuksiin palaamisessa
• Tarjoa mahdollisuuksia käsitellä tapahtunutta eri tavoin: keskustelu, kirjoittaminen, taide
• Hyväksy hyvien ja huonojen päivien vaihtelu toipumisprosessissa
• Muistuta, että toipuminen on yksilöllistä eikä sille ole tarkkaa aikataulua
• Huolehdi myös omasta jaksamisestasi, jotta voit tukea nuorta

Kriisistä selviytymisessä keskeistä on myönteisen tulevaisuusnäkymän ylläpitäminen. Auta nuorta näkemään, että vaikka tapahtunut on osa hänen tarinaansa, se ei määritä koko tulevaisuutta. Toivon säilyttäminen ja pienten edistysaskelien huomaaminen rakentavat luottamusta siihen, että elämä jatkuu mielekkäänä myös kriisin jälkeen.

Muista, että jokainen nuori ja jokainen kriisi on erilainen. Tärkeintä on yksilöllinen kohtaaminen, kärsivällisyys ja vilpitön välittäminen. Näillä eväillä voit tarjota merkittävää tukea nuorelle elämän haastavissa tilanteissa.

Miksi Go Strong?

Neljä peruspilaria, jotka tekevät meistä luotettavan kumppanin lastensuojelutyössä

Kokemuksia meistä

Tarinoita arjesta ja yhteistyöstä

Näytä lisää kokemuksia

Ota yhteyttä heti

Vastaamme nopeasti ja autamme löytämään oikean ratkaisun